Siperianampiaisyrtti

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isoampiaisyrtti

Dracocephalum ruyschiana

  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–60 cm. Usein monivartinen. Varsi jäykkä, 4-särmäinen, lähes kalju. Voimakastuoksuinen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, sininen–sinipunainen, 20–30 mm pitkä, selvästi verhiötä pitempi, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Teriön ylähuuli 2-liuskainen, kapea, kupera; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska selvästi sivuliuskoja isompi. Verhiö 2-huulinen, 5-liuskainen, 15-suoninen, sinivioletin sävyinen. Verhiön ylähuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliuskoja selvästi leveämpi. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama lyhyt, tiheä latvaryhmä.
  • Lehdet: Vastakkain, enimmäkseen ruodittomia. Lapa tasasoukka–suikea, himmeänvihreä, ehytlaitainen, laidat alaskääntyneet.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Puutarhat, töyräät, harjut. Koristekasvi, viljelyjäänne.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Isoampiaisyrtti viihtyy kuivilla niityillä, kankailla ja kallioilla. Se on luonteeltaan tyypillinen arojen kasvi – Pohjoismaissa se on luultavasti jäänne nykyistä kuivemmalta ja ehkä lämpötiloiltaan mantereisemmalta ilmastokaudelta. Nykyisin laji esiintyy pienillä alueilla Kaakkois-Norjassa ja Etelä-Ruotsissa. Laji ei esiinny luonnonvaraisena Suomen nykyisten rajojen sisäpuolella, mutta lähin esiintymä on aivan itärajamme takana Laatokan, Äänisen ja Aunuksen Karjalassa. Lajia kasvatetaan myös koristekasvina ja se saattaa villiytyä luontoon sopiville kasvupaikoille, vaikka sen leviämiskyky ei olekaan kaksinen. Meiltä löydetyt luonnontilaisen oloiset esiintymätkin on todennäköisesti joskus tuotu paikalle koristeeksi. Ampiaisyrtit ovat luonnossamme jokseenkin harvinaisia ja yleensä vain satunnaisia vierailijoita. Isoampiaisyrtti erottuu lajilleen jo tasasoukkien, ehytlaitaisten lehtiensä perusteella; muiden meillä tavattujen lajien lehdet ovat leveämpiä ja sahalaitaisia. Lisäksi isoampiaisyrtti on voimakkaan, jopa huumaavan tuoksuinen, monet muut suvun lajit ovat lähes tuoksuttomia. Ennen vanhaan kukkien tuoksulle annettiin puutarhassa huomattavasti nykyistä suurempi painoarvo ja väkevän tuoksuinen isoampiaisyrtti olikin omiaan erikoisen tunnelman luomiseen.

Puutarhoista karkailevan siperianampiaisyrtin (D. sibiricum) erottaa isoampiaisyrtistä helpoiten sahalaitaisten, puikeiden lehtien avulla.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page