Puistokäenrieska

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isokäenrieska

Gagea lutea

  • Heimo: Liljakasvit – Liliaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Sipuli yksittäin.
  • Korkeus: 10–20 cm. Varsi haaraton.
  • Kukka: Kehä säteittäinen, keltainen, ulkopuolelta vihertävä, n. 2–3 cm leveä. Kehälehtiä 6 kahtena samanlaisena kiehkurana, tylppäkärkisiä, kaljuja. Heteitä 6. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen, luotti vihreä. Kukinto 1–7-kukkainen sarja.
  • Lehdet: Tyvilehtiä 1(–2), ruoti lyhyt. Lapa 5–10 mm leveä, tasasoukka, kouruinen, keulakärkinen, ehytlaitainen, kalju, silposuoninen, tummanvihreä–sinivihreä. Kukinnon tyvellä tav. 2 lehtimäistä tukilehteä.
  • Hedelmä: Särmikäs, 3-lokeroinen, ohutseinäinen kota.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtimetsät, metsänreunat, pensaikot, puutarhat, puistot, nurmikot.
  • Kukinta: Huhti–toukokuu.

Isokäenrieska kukkii jo huhtikuun lopulla, yleensä lehdon ensimmäisenä kasvina ennen sinivuokkoakin. Se käy maanpäällisen elämänkiertonsa parissa–kolmessa viikossa ja jo kesäkuun loppuun mennessä kasvista on jäljellä vain mullan alla uutta kevättä odottava sipuli. Käenrieskan ohraleipään viittaava nimi saattaa olla muisto kasvin ravintokäytöstä: sipulia on syöty hätäravintona huonoina aikoina. Siinä on paljon tärkkelystä, ja sitä voi käyttää keitettynä, kuivattuna, liotettuna ja jauhettuna.

Isokäenrieskan alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat rehevät lehdot ja jokivarret. Se on lisäksi omin avuin siirtynyt niittyraivioille ja mullan mukana tai tarkoituksella siirrettynä puistojen ja puutarhojen nurmikoille. Isokäenrieska tuottaa kohtalaisesti siemeniä, joissa on muurahaisia houkutteleva rasvalisäke (elaiosomi). Käenrieska lisääntyy myös kasvullisesti sipulilehden hankaan kehittyvistä pienistä sivusipuleista. Näin laji saattaa muodostaa laajoja, tiheitä kasvustoja.

Yleisin käenrieskoistamme, hiukan myöhemmin kukintansa aloittava pikkukäenrieska (G. minima) on erotettavissa kookkaammasta sukulaisestaan muutaman millimetrin levyisten tyvilehtiensä perusteella. Lisäksi pikkukäenrieskan kukat ovat jonkin verran pienemmät ja kehälehtien kärki suippo ja terävä. Maan alla pikkukäenrieskalla on sipuleita kaksi, tosin yhteisessä kuoressa.

Puistokäenrieska

Gagea pratensis

Isokäenrieska on Suomessa melko harvinainen, mutta vielä harvinaisempi on aika samannäköinen puistokäenrieska. Sillä on 2–3 sipulia, kapeammat ja sinertävämmät tyvilehdet (1 tai 2 kpl, 3–6 mm leveä), isommat kukat suipompine kehälehtineen ja keltainen luotti. Tämä eteläisen Euroopan laji tunnetaan luonnostamme vain kolmelta paikalta, Hangosta, Sipoosta ja Helsingistä.

Mikähän perhonen ruudussa 8?

Yritäppä tunnistaa. Jos ei onnistu, niin klikkaa tästä varmaa tietoa. Ja tästä uusi perhoskysymys.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page