© Copyright: Kuvat: Jorma Karjalainen. All rights reserved.

Isokissankäpälä

Antennaria villifera

  • Lat. synonyymi: Antennaria lanata
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–30 cm. Varsi haaraton, tiheähkökarvainen. Rönsytön, mätästävä.
  • Kukka: Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä), sekä hede- että emikasvit yleisiä. Kukat muodostavat kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat valkoisia (emiversot) tai vaaleanpunaisia (hedeversot), torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin, kauttaaltaan tumman–mustanruskeat tai kärki kalvomainen, risalaitainen, joko suikea ja suippokärkinen (emiversot) tai kielimäisen soikea ja pyöreähkökärkinen (hedeversot), valkoinen–vaaleanruskea. Mykeröitä 3–6 tiiviin sykerömäisenä ryhmänä, mykeröperät lyhyet.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti. Ruusukelehtien lapa tasasoukan suikea–suikea, suippokärkinen, molemmin puolin tiheäkarvainen tai päältä harvakarvainen. Varsilehtien lapa kapeansuikea, ylimmissä ruskea, kihara karvakärki.
  • Hedelmä: Pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia. Siemeniä kehittyy harvoin.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakassa kankaat, niityt, pahdat, routamaat, lumenviipymät. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu koko Suomessa.

Kissankäpälän (A. dioica) osuva nimi on varmaan vaikuttanut siihen, että kasvi tunnetaan varsin hyvin kasveja harrastamattomankin kansanosan keskuudessa. Harva sen sijaan tietää, että luonnossamme kasvaa – laskutavasta riippuen – kolmesta viiteen muutakin kissankäpälälajia. Ne ovat jääneet tuntemattomiksi, sillä ne ovat pohjoisen Lapin tunturikasveja. Suurin osa niistä on vielä niin harvinaisia, että ne on katsottu luonnossamme uhanalaisiksi. Eniten kissankäpälälajeja on Pohjois-Amerikassa.

Suomessa isokissankäpälä kasvaa ainoastaan Enontekiön suurtuntureilla, noin 12 tunturin paljakalla. Monet kasvustot ovat kuitenkin hyvin pieniä, vain joitakin kymmeniä yksilöitä. Ensimmäisenä löydetty ja samalla eteläisin esiintymä on Jehkatstunturilla, Saanasta pohjoiseen. Laji löydettiin maastamme vasta 1912, eikä ihmekään: Käsivarren Lappi oli vielä satakunta vuotta sitten syrjäinen ja tietön erämaa, eikä tunturivaellus ollut mikään koko kansan harrastus. Hyvällä onnella vaeltaja voi osua isokissankäpälän kasvupaikoille Haltin tienoilla, jossa on maamme suurin esiintymä: toistasataa yksilöä noin viiden aarin alalla. Lajia kannattaa etsiskellä tunturipaljakalla kankailta ja pienruohoniityiltä, lumenviipymiltä, routamailta ja etenkin sulavesipurojen varsilta.

Isokissankäpälän nimi on hieman harhaanjohtava, sillä se ei ole yleensä mitenkään merkittävästi tavallista kissankäpälää kookkaampi. Sen lehdet ovat kuitenkin paljon suuremmat kuin muilla kissankäpälillä, pystyt, suipot ja kolmisuoniset. Niiden kokoero muihin kissakäpäliin on selvä: isokissankäpälän ruusukelehdet ovat 3–7 cm pitkiä, muiden lajien lehdet ovat tavallisesti enintään kaksisenttisiä. Siltä puuttuvat lisäksi kokonaan rönsyt, joiden avulla sen sukulaiset muodostavat laikkukasvustoja. Isokissankäpälän lehden koko ja muoto ovat samantapaiset kuin norjanjäkkärällä (Gnaphalium norwegicum), josta sitä voi olla kukattomana vaikea erottaa.

Kuinka kaukana on erämaa

Erämaalain (1991) mukaan erämaa on Lapissa sijaitseva, vähintään 15 000 hehtaarin asumaton alue, johon ihminen ei ole toiminnallaan vaikuttanut. Erämaa-alue sijaitsee vähintään kahdeksan kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Lapin maakunnassa on 12 virallista erämaa-aluetta.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page