© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isokrassi

Lepidium latifolium

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vankka, haarova. Kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 30–100 cm. Varsi kalju, sinivihreä.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä 4, n. 2,5 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto haarova, tiheäkukkainen, hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, alimmat ruodillisia, ylemmät ruodittomia. Tyvilehtien lapa soikea–puikea, tiheään sahalaitainen, varsilehtien kapea, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: 2-siemeninen, pyöreä–soikea, litteä, enintään matalasti lanttopäinen, jokseenkin siipipalteeton, n. 2,5 mm pitkä litu. Lituperä hento, enintään lidun pituinen.
  • Kasvupaikka: Soraiset ja kiviset merenrannat, levävallit.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla.

Isokrassi on parhaaseen kukinta-aikaan heinä–elokuun vaihteessa hätkähdyttävä näky suomalaisessa saaristoluonnossa. Koko kasvi muuttuu valkoiseksi monihaaraisen kukinnon satojen pienten kukkien voimin. Vaikutelmaa vielä voimistaa isokrassin tapa muodostaa suuria, puhtaita kasvustoja: paksun, monihaaraisen juurakkonsa avulla se levittäytyy vähitellen sopivilla kasvupaikoilla yhä laajemmalle ja tunkee mahdolliset muut kasvit tieltään.

Isokrassi lienee alun perin kotoisin Euroopan ja Aasian rajaseutujen suola-aroilta, ja kasvi pystyykin kasvamaan Itämerellä aivan rantaviivan tuntumassa, missä juuri mikään muu kasvi ei viihdy. Aallokko tai jäiden liike eivät pahemmin häiritse vankkajuurakkoista kasvia. Suomesta isokrassi tunnetaan vain Ahvenanmaan, Föglön ja Dragsfjärdin saariston sorapohjaisilta rannoilta ja rakkolevävalleilta. Satunnaisesti tai lyhytaikaisina kasvustoina isokrassia on tavattu myös mantereelta, lähinnä satamista. Laji lienee tullut meille joko siemeninä tai juurakonkappaleina meriliikenteen mukana jostain muualta Itämeren piiristä, luultavasti Baltian puolelta. Isokrassi kuuluu niihin lajeihin, jotka ovat meillä hyvin harvinaisia, mutta jo Suomenlahden eteläpuolella aivan yleisiä. Isokrassi on kyllä myös vanha salaatti- ja maustekasvi, jonka sanotaan maistuvan sinapilta, sipulilta ja suolalta – Suomesta ei kuitenkaan ole tietoja lajin viljelystä. Lajin meikäläiset esiintymät ovat olleet tiedossa jo satakunta vuotta, eikä niissä ole havaittu sen puoleen taantumista kuin laajenemistakaan. On oikeastaan aika yllättävää, ettei hyvinvoiva isokrassi ole laajentanut levinneisyyttään lähisaarille. Ihmistoiminta tuskin uhkaa kasvia sen asuttamilla pikkuluodoilla.

Haital Lista

“…Isokrassi on harmillinen monivuotinen rikkaruoho. Se valtaa suuria alueita kosteikoilta, soilta ja tulva-alueilta. Levitessään näillä alueilla kasvi juurakkonsa avulla syrjäyttää alkuperäisiä kasveja ja eläimistöä. Lisäksi se haittaa rehumailasen viljelyä ja laidunmaiden laatua sekä kotimaisten lintujen pesintää ja uhkaa Carson’s Wandering Skipper -perhosta…”
Ote tekstistä Weeds Gone Wild: Alien Plant Invaders of Natural Areas, joka kuvaa isokrassin harmillisuutta USA:n länsiosissa, jossa isokrassi on meidän jättipalsamiimme verrattava harmillinen vieraslaji.
Vertaa rantakukka, sarjarimpi, japanintatar ja kenttätyräkki.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page