© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isokynsimö

Draba daurica

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Löyhästi mätästävä.
  • Korkeus: 10–30 cm. Varsi haaraton, hiukan mutkainen, 1–4-lehtinen, lähes pelkästään tähtikarvainen, ylempää melkein kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kellanvalkoinen, n. 0,5–1 cm leveä. Terälehtiä 4, ehyitä, n. 4 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto terttu.
  • Lehdet: Tiheänä tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, miltei ruodittomia. Ruusukelehdet soikeita–suikeita, tav. hampaisia, tähti- ja niukasti hapsikarvaisia.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, suikea, litteä, usein kierteinen, kalju (joskus harvaan niukkakarvainen), 7–12 mm pitkä litu. Lituperä pystyhkö.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakassa pahdat, kalliohyllyt, soraikot. Metsävyöhykkeessä kurut, pengermät, jokivarret, joskus kyläkedot. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut.

Kynsimöiden suku on suuri ja vaikea. Siihen kuuluu kaiken kaikkiaan ainakin kolmesataa lajia, joiden erottaminen on monessa tapauksessa karvantarkkaa puuhaa: erilaisten karvatyyppien esiintyminen tai puuttuminen, jakaantuminen ja keskinäiset määräsuhteet ovat keskeisiä tuntomerkkejä.

Isokynsimö kasvaa harvinaisena Enontekiön ja Inarin Lapin tuntureiden paljakan kallioilla ja soraikoissa. Pohjois-Suomessa sen voi tavata myös jokivarsilla, kuten Kitisen rantakallioilla. Utsjoella ja Koillismaalla esiintymiä on myös rotkolaaksojen kallioseinämissä. Isokynsimön on nimensä mukaisesti monia sukulaisiaan kookkaampi. Sen varsi on tähtikarvainen (yläosasta usein kalju) ja 1–4-lehtinen. Suurin osa isokynsimön lehdistä on tyviruusukkeena. Ne ovat harvaan hampaisia ja melko tiheään tähtikarvaisia sekä kohtalaisesti hapsikarvaisia. Isokynsimöä muistuttavalla kalliokynsimöllä (D. norvegica) on varsissa kaikkia (tähti-, hanka- ja hapsi-) karvatyyppejä, lehdissä etenkin hapsikarvoja. Eniten isokynsimö muistuttaa harvinaista ja rauhoitettua idänkynsimöä (D. cinerea), ja lajien erottaminen vaatii taas karvoihin katsomista: idänkynsimön koko verso ruusukelehdistä lituihin on tiheän tähtikarvainen (hanka- ja hapsikarvoja voi olla hiukan), isokynsimön varsi on ylhäältä kalju tai vähäkarvainen. Idänkynsimöä kasvaa ainoastaan Koillismaan rotkolaaksojen seinämillä yhteensä kymmenkunnassa paikassa Kuusamon ja Sallan pitäjissä.

Valtaosa Suomen kynsimölajistosta kasvaa vain Pohjois-Suomessa. Erityisesti Käsivarren Lapin suurtuntureilla kasviharrastaja joutuu venyttämään määritystaitojaan kynsimöiden kanssa. Siellä isokynsimön seurana kasvavat niin ikään harvinaiset ja vaarantuneet tunturikynsimö (D. fladnizensis) ja lapinkynsimö (D. lactea). Nämä molemmat pienet, valkokukkaiset lajit viihtyvät kalkkivaikutteisilla kalliohyllyillä, halkeamissa, louhikoissa, soraikoissa ja paikoin tunturikankaallakin. Tunturikynsimön varsi on kalju ja tavallisesti 1-lehtinen, ruusukelehtien karvat ovat tavallisia, haarattomia hapsikarvoja ja niitäkin on harvassa, etupäässä laidoilla. Lapinkynsimönkin varsi on tavallisesti kalju tai joskus alaosasta tähtikarvainen ja yleensä lehdetön, ruusukelehtien kärkiosassa on erityisesti alapuolella tähtikarvoja ja lehtien laita on harvaan hanka- ja hapsikarvainen. Isokynsimön erottaa näistä etenkin varren monilehtisyyden ja karvaisuuden perusteella. Kaksikko muistuttaa myös lumikynsimöä (D. nivalis), joka kuitenkin näyttää tiheän tähtikarvapeitteensä takia harmaalta, lituvaiheisena ne voi sekoittaa myös kultakynsimöön (D. alpina), jonka varsi on kuitenkin kauttaaltaan karvainen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page