© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isolaukku

Rhinanthus angustifolius

  • Alalajit / muunnokset: Niittyisolaukku (ssp. grandiflorus / var. aestivalis), Rikkalaukku (ssp. / var. apterus)
  • Heimo: Näivekasvit – Orobanchaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Puoliloinen.
  • Korkeus: 30–50 cm. Varsi yleensä runsashaarainen, joskus haaraton, nelisärmäinen etenkin yläosastaan, punaruskeapilkkuinen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, n. 20 mm pitkä, vaaleankeltainen, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkä- ja kaarevatorvinen. Ylähuuli kyömyinen, sivuilta litteä, kärjessä 2 sinipunaista, suippoa hammasta. Alahuuli 3-liuskainen. Verhiö 4-liuskainen, pullea, väljä, kellanvihreä. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, vartalo usein teriöstä ulkoneva. Kukat tähkämäisinä kukintoina varren ja haarojen latvoissa.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Lapa kapeanpuikea–lähes tasasoukka, tylpähkö, tiheään sahalaitainen. Isolaukun (var. aestivalis) lehdissä tavallisesti 12–16, rikkalaukun (var. apterus) 15–25 suoniparia. Kukkien tukilehdet puikeita, melkein keltaisia.
  • Hedelmä: Ruskea, litteä kota verhiön sisällä.
  • Kasvupaikka: Tien- ja ojanpientareet, pellonreunat, kesannot, merenrantaniityt.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Laukkujen suvun tieteellinen nimi Rhinanthus juontuu muinaiskreikan sanoista rhinos, ’nenän’ ja anthos, ’kukka’. Laukkuja voisi nimittää kaikella syyllä nenäkukiksi: kukan ylähuuli muodostaa kyömyisen nenän tapaisen ulokkeen ja alapuolella olevassa nielussa on vielä kaksi sinipunaiseen vivahtavaa hammasta. Loppukesällä tai syksyllä kukan verhiö ruskettuu, alkaa laajeta ja lopulta seinämät kuivuvat ja kovettuvat. Kypsyvät siemenet jäävät hedelmäpesän sisään suojaan. Tämä rakenne on antanut aiheen monenlaisiin mielleyhtymiin. Ennen vanhaan verhiö oli lasten leikeissä kukkaro ja sisällä ropisevat siemenet rahoja. Samaan ajatukseen perustuu nykyinen laukku-nimitys. Kun kodat kypsyvät, varret kuivuvat ja jäykistyvät, jolloin tuulenpuuskat voivat napata palteiset siemenet mukaansa. Ennen vanhaan ensimmäisten laukkujen kypsien siementen rapina oli maanviljelijöille merkki käydä heinätöihin.

Puoliloisena isolaukku imee naapurikasviensa juurista ravintoa samalla kun yhteyttää itsekin vihreiden lehtiensä avulla. Isolaukku jaetaan Suomessa kahteen muunnokseen (tai alalajiin): niittyisolaukku (var. aestivalis tai ssp. grandiflorus) on vallitseva luonnonvarainen muunnos (alalaji), rikkalaukku (var. tai ssp. apterus) taas harvoin tavattu ja satunnainen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page