Turkestaninmaksaruoho, H. ewersii Turkestaninmaksaruoho, H. ewersii Turkestaninmaksaruoho, H. ewersii Mykerömaksaruoho, H. anacampseros Mykerömaksaruoho, H. anacampseros Mykerömaksaruoho, H. anacampseros

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isomaksaruoho

Hylotelephium telephium

  • Lat. synonyymi: Sedum telephium, Hylotelephium telephioides
  • Alalajit: Isomaksaruoho (lännenisomaksaruoho, ssp. maximum), Vahamaksaruoho (vahaisomaksaruoho, ssp. ruprechtii), Punamaksaruoho (punaisomaksaruoho, ssp. telephium)
  • Heimo: Maksaruohokasvit – Crassulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juuret vankat, mukulamaiset.
  • Korkeus: 15–50 cm. Varsi rento–koheneva–pysty, tav. haaraton, usein punertava.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vihertävänvalkoinen–vaaleankellertävä–punertava, n. 1 cm leveä; terälehtiä viisi, 3–5 mm pitkiä. Verholehtiä 5. Heteitä 10. Emiö erilehtinen, emejä 5. Kukinto tiheä, sarjamainen viuhko.
  • Lehdet: Kierteisesti tai vastakkain, usein kiehkuroina, ruodittomia, usein sepiviä. Lapa soikea–puikea–pitkulainen, hammas–mutka–ehytlaitainen, paksu, kalju, möyheä, vihreä–sinivihreä, joskus punapilkkuinen.
  • Hedelmä: Monisiemeninen tuppilo, joita 5 yhdessä.
  • Kasvupaikka: Merenrannat, kalliot, jyrkänteet, rinteet, kedot, harjut, sorakuopat, kiviaidat, muurit, pellot, pientareet, pihat, puutarhat, joutomaat. Myös koristekasvi, usein villiytynyt.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu(–lokakuu).

Isomaksaruohon lehtien on katsottu muistuttavan sian maksaa ja siksi kansa on nimittänyt kasvia kalliomaksaksi, sianmaksaheinäksi – tai maksaruohoksi. Paksujen ja mehevien lehtien lisäksi kasvilla on vesivarastona meheviksi paisuneet mukulajuuret, joiden avulla se selviytyy kuivien kausien yli. Pitkään lakastumatta kestävää isomaksaruohoa on käytetty ennen vanhaan rakkaussuhteiden ennustamiseen. Lemmentaika tehtiin ripustamalla kattoon kaksi maksaruohon versoa. Jos ne lakastuessaan taipuivat toisiaan kohti, ei ollut syytä huoleen; jos ne kuitenkin erkanivat, oli yhteiselon perusteita syytä pohtia vakavasti.

Isomaksaruoho kasvaa alkuperäisenä luonnonkasvina Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä länsirannikolla Merenkurkun korkeudelle. Sisämaassa laji on jokseenkin yleinen vain Jyväskylän tienoille saakka, pohjoisempana sitä esiintyy vain paikoitellen. Sisämaan esiintymistä suuri osa lienee puutarhoihinsa siirtoistutuksia tehneen ihmisen aikaansaannosta. Viljelykarkulaisten kasvupaikat ovat kulttuuriympäristöissä pihapiireissä, kuivilla niityillä, tienposkissa, ratapenkereillä ja joutomailla; lajin luontaisia kasvupaikkoja ovat kalliot, kivikot ja hietikot.

Suomessa kasvaa kolme isomaksaruohon alalajia, joista kaksi on alkuperäistä. Lännenisomaksaruoho (ssp. maximum) on levinneisyydeltään lounainen ja läntinen. Sen varret ovat rennohkot ja kukat kellertävänvalkoiset. Toinen alkuperäinen alalaji, Kaakkois-Suomessa luonnonvarainen vahaisomaksaruoho (ssp. ruprechtii) on myös rennohko ja kellertäväkukkainen. Sen erottaa edellisestä ainakin selvästi sinertävän vahapeitteisten ja vastakkain olevien lehtiensä perusteella. Koristekasvina meillä viljelty punaisomaksaruoho (ssp. telephium) on myös karannut luontoon ja esiintyy paikoin lähinnä Etelä- ja Lounais-Suomessa. Myös iso- ja punaisomaksaruohon risteymät ovat yleisiä suomalaisia maatiaisperennoja.

Isomaksaruoho on kookkaan ja uhanalaisen apolloperhosen ja myös kalliosinisiiven toukan ravintokasvi, maksaruohon kukat puolestaan kiinnostavat varsinkin mesipistiäisiä. Syksyn tullen kuivunut varsi jää pystyyn talventörröttäjäksi, joka levittää alkutalvesta pieniä siemeniä tuulen kuljetettavaksi.

Turkestaninmaksaruoho & Mykerömaksaruoho

Sedum ewersii & Sedum anacampseros
(myös Hylotelephium ewersii & Hylotelephium anacampseros)

Punakukkaista isomaksaruohoa muistuttavat, mutta pienempikokoiset, vielä myöhään syksyllä kukkivat turkestaninmaksaruoho ja mykerömaksaruoho ovat meillä kivikkopuutarhoissa suosittuja maanpeittokasveja, joita saattaa tavata villiytyneenä kallioilla lähellä alkuperäistä istutuspaikkaa. Turkestaninmaksaruoholla varsilehdet ovat vastakkain, mykerömaksaruoholla kierteisesti.

Villiyrttien aatelia…

“Isomaksaruohon lehdet ovat kertakaikkiaan hieno salaatin aines ja soveltuvat jaloimmille kala- ja äyriäisruoille. Käytä lehdet raakoina tai kevyesti (10 sekuntia) ryöpättyinä. Ryöpätessä lehden väri kirkastuu hiukan, mutta vaarana on, että sen mehukas tekstuuri kärsii.”
Ote Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta

… mutta ei virallista statusta

Isomaksaruoho kuuluu niihin herkullisiin villiyrtteihin, joille EU ei ole myöntänyt minkäänlaista käyttöstatusta.
“Kasvin puuttuminen ‘listoilta’ ei sano vielä mitään sen uuselintarvikestatuksesta. Viranomaisilla ei ole tietoa kasvin käyttöhistoriasta. Toimijan velvollisuus on osoittaa kasvin merkittävä kaupallinen käyttöhistoria EU:n alueella ennen vuotta 1997.”
Ote Eviran sivustoilta Luonnonvaraiset kasvikset/luonnonyrtit, haitalliset aineet ja uuselintarvikkeet

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page