© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isomesikkä

Melilotus altissimus

  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 60–150 cm. Varsi koheneva–pysty, haarova, särmikäs, lähes kalju.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, keltainen, 5–7 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho; purje siivet ja venho samanpituisia). Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihankainen, pitkä terttu, kukat nuokkuvia.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen, päätölehdykkä ruodillinen. Lehdykät suikeita–tasasoukkia, hammaslaitaisia (hampaita ja suonia 8–14). Korvakkeet ehyet.
  • Hedelmä: 5–6 mm pitkä, suippo, kurttupintainen, hienokarvainen, kypsänä musta, 2-siemeninen, avautumaton palko.
  • Kasvupaikka: Rannat, erityisesti satamat ja painolastipaikat, tienvarret, ratapenkereet, rautatiet, kaatopaikat, joutomaat.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Mesiköitä Suomessa voi tavata 6 eri lajia, joista 4 keltakukkaista ja 2 valkokukkaista, kaikki miellyttävästi kumariinille tuoksuvia. Yleisimmät mesikkämme ovat rohto- ja valkomesikkä, muut ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia vierailijoita, jotka todennäköisesti ajan mittaan vakiinnuttavat asemansa kasvistossamme.

Isomesikkä muistuttaa eniten rohtomesikkää, joka keltakukkaisista mesiköistämme on yleisin. Lajinmääritys vaatii teriön mittasuhteiden tarkastelua: isomesikän kukan terälehdet ovat keskenään samanmittaiset, rohtomesikällä venho on siipiä ja purjetta lyhyempi. Hedelmävaiheessa lajien erottaminen on helpompaa: rohtomesikän palko on ruskea ja kalju, isomesikän musta ja karvainen. Isomesikkä on selvästi sukulaisiaan arempi kylmälle ja esiintyy meillä varmimmin vain niillä paikoilla, joihin se alun perin kulkeutui purjelaivojen painolastimaan mukana: satama-alueiden joutomaakaistaleilla.

Intianmesikkä

Melilotus indicus

Rohto- ja isomesikän lisäksi meillä tavattavia keltakukkaisia mesiköitä on 2-vuotinen ja edellä mainittuja selvästi pienempi intianmesikkä. Sen kukinto on tiheä, kukat ovat pienempiä (2–3 mm) ja vaaleamman keltaisia. Palko on pieni (1–3 mm), melkein pyöreä, ryppypintainen, kalju ja kypsänä vaaleanruskea. Vielä sitäkin harvinaisempi on niin ikään keltakukkainen, 1-vuotinen uurremesikkä (M. sulcatus), jonka palko on, niin kuin arvata saattaa, uurteinen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page