© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isopukinjuuri

Pimpinella major

  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora–pystyhkö.
  • Korkeus: 40–100 cm. Varsi yläosasta haarova, särmikäs, syväuurteinen, tav. kalju (joskus tyveltä karvainen), ainakin alaosasta ontto, nivelkohdissa väliseinät.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–punertava, alle 5 mm leveä (laitakukat usein hieman vastakohtaisia); terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verhiö surkastunut. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 10–25. Pää- ja pikkusarjat suojuslehdettömiä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, kanta tuppimainen. Tyvilehtien lapa parilehdykkäinen, lehdykkäpareja 3–9. Lehdykät leveänsoikeita–suikeita, suippokärkisiä, hammaslaitaisia–harvaliuskaisia. Varsilehtien lapa 2 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät kapealiuskaisia.
  • Hedelmä: Munanmuotoinen, sivuilta litteähkö, 2-osainen, kalju, selväharjuinen, tummanruskea, 2,5–3,5 mm pitkä lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Kaskimetsät, ahot, tienvarret, pientareet, sotilasleirialueet, satamat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa.

Isopukinjuuri kasvaa Suomessa alkuperäisenä ilmeisesti ainoastaan Pohjois-Karjalan Liperissä. Lajin esiintymisalue ulottuu yhtenäisenä Laatokan Karjalaan, joten meikäläinen yksittäisesiintymä voisi kuulua lajin luontaisen levinneisyyden piiriin. Ainakin laji on kasvanut paikalla jo vuodesta 1868 saakka – juuri sen vanhempia kasvitietoja maastamme ei olekaan. Nykyään isopukinjuurta on Liperin Lammussa kolmessa lähekkäisessä paikassa ja joissakin Itä-Suomen vanhoissa pihapiireissä, joissa sitä on mitä ilmeisimmin viljelty koriste- tai lääkekasvina. Viljelyalkuperää olevat kasvit ovat usein huomattavan kookkaita ja punertavakukkaisia – ne lienevät eri kantaa kuin luontainen esiintymämme. Laji viihtyy luonnossamme parhaiten perinteisen maankäytön muovaamissa puoliavoimissa ympäristöissä, kuten kaskimetsissä, lehtoraivioilla, hakamailla ja niityillä. Perinteisen niitto- ja laiduntalouden loputtua isopukinjuuren uhkana on kasvupaikkojen umpeenkasvu. Tulokkaana isopukinjuurta on tavattu satamista ja sodanaikaisista saksalaisten leiripaikoista etelärannikolta Lappiin saakka.

Nimensä mukaisesti isopukinjuuri voi kasvaa selvästi sukulaistaan ahopukinjuurta (P. saxifraga) kookkaammaksi. Isopukinjuuren varsi on lisäksi särmikäs ja syväuurteinen, ahopukinjuuren on liereä ja lähes uurteeton. Hedelmätuntomerkit ovat keskeisiä sarjakukkaiskasvien tunnistamisessa ja pukinjuuretkin erottaa varmimmin syyskesällä kypsyvistä lohkohedelmistä: ahopukinjuuren hedelmys on lähes sileähedelmäinen, isopukinjuuren selvästi harjuinen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page