Isosappi ja pikkusappi Pikkusappi ja isosappi

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isosappi

Centaurium littorale

  • Nimi myös: Isorantasappi
  • Heimo: Katkerokasvit – Gentianaceae
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–20 cm. Monivartinen. Varsi enintään yläosasta vähän haarova, kalju.
  • Kukka: Teriö ratasmainen, vaaleanpunainen, n. 10 mm leveä, yhdislehtinen, 5-liuskainen, pitkä- ja ahdastorvinen; nielu ripsikiehkuraton. Verhiö lähes erilehtinen, 5-liuskainen, teriön torven pituinen. Heteitä 5, ponnet esillä teriöntorvesta. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto huiskilo, kukat usein pieninä ryhminä.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain, ruodittomia. Ruusukelehtien lapa vastapuikea, ehytlaitainen, silposuoninen, varsilehtien tasasoukan suikea, 1-suoninen.
  • Hedelmä: 2-lokeroinen kota.
  • Kasvupaikka: Soraiset ja kivikkoiset merenrannat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Isosappi kasvaa kivikkoisilla ja somerikkoisilla merenrannoilla monenlaisten ympäristötekijöiden ristipaineessa. Voimakkaiden ja pitkäkestoisten matalapaineiden aikana merivesi voi nousta niin korkealle että kasvit jäävät upoksiin ja kukinta epäonnistuu. Jos olosuhteet rannalla ovat ihanteelliset, rannan monivuotiset suolakkokasvit muodostavat niin tiheitä kasvustoja, ettei kilpailukyvyltään auttamatta heikompi, kaksivuotinen isosappi enää mahdu joukkoon. Lajin talletus muhii kuitenkin maan siemenpankissa suotuisampia olosuhteita odottaen. Tilanahtaus voi helpottaa ankaran talven myötä, jolloin merijää kuluttaa kasvustoihin laikkuja. Myös poikkeuksellisen kuiva kesä harventaa monivuotisten kilpailijoiden rivejä, ja syyssateiden aikaan maasta nousee jo isosapen lehtiruusukkeita.

Isottelevasta nimestään huolimatta isosappi kuuluu merenrannan pienimpiin kasveihin. Vaikka sapet järjestään kasvavat rantaniityn matalakasvuisissa aukkopaikoissa, niitä ei helposti huomaa ennen kukintaa. Avauduttuaan isosapen kukat ovat hätkähdyttävän neonpunaiset, kukinnan edistyessä väri hieman vaalenee. Pohjoisimmillaan isosapen kukat koristavat merenrantoja Vaasan saaristossa. Levinneisyyden pohjoisrajan määrittelee ennen muuta kasvukauden pituus: rantasapet alkavat kukkia vasta loppukesästä ja pohjoisempana kasvi ei ehdi kypsyttää siemeniään ennen talven tuloa. Vaikka isosappi onkin meillä ehdoton merenrantakasvi, se ei ole mitenkään suolasta riippuvainen.

Isorantasapen erottaa lähisukuisesta pikkusapesta (C. pulchellum) paitsi verson, myös kukkien koon perusteella. Pikkusapen verhiö on myös teriön torvea lyhyempi, isorantasapella jokseenkin teriön torven mittainen. Yksivuotinen pikkusappi on lehtiruusukkeeton, kun taas kaksivuotisen isosapen tyveltä löytyy vielä kukinta-aikaankin lehtiruusukkeen jäänteet.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page