© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isosätkin

Ranunculus peltatus

  • Versio 1: Alalajit: Järvisätkin (ssp. peltatus), Merisätkin (ssp. baudotii)
  • Versio 2: Kyseessä onkin Merisätkinryhmä (Ranunculus baudotii -ryhmä). Sen lajit ovat Merisätkin (Ranunculus baudotii) ja Järvisätkin (Ranunculus schmalhausenii)
  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Vesikasvi.
  • Korkeus: 10–250 cm. Varsi vaaleankellertävä–vihreä, yläosaa lukuun ottamatta niukkahaarainen, 2–4 mm paksu.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen ja terälehtien tyveltä keltainen, tav. 1–2 cm leveä; terälehtiä viisi, 8–15 mm pitkiä ja toisiaan koskettavia (järvisätkin) tai 6–10 mm pitkiä, eivätkä toisiaan koskettavia (merisätkin). Mesikuopat terälehtien tyvellä päärynämäisiä (järvisätkin) tai sirppimäisiä (merisätkin). Verholehtiä 4–5, usein sinikärkisiä. Heteitä 15–30. Emiö erilehtinen, emejä 30–40. Kukat yksittäin lehtiä vastapäätä, pitkäperäisiä, vedenpinnan yläpuolella.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Uposlehtien lapa 3–5 kertaa liuskainen, liuskat rihmamaisia, jäykähköjä–veltohkoja. Välimuotolehdet melko harvinaisia. Kelluslehtien lapa munuaismainen–pyöreähkö, 3–5-liuskainen, sivuliuskat keskiliuskaa leveämpiä (järvisätkin) tai lähes samanlevyisiä (merisätkin), reuna vähähampainen. Kelluslehdet voivat puuttua (merisätkin).
  • Hedelmä: Nuorena harvakarvainen, vanhemmiten kalju, kurttupintainen, siipipalteeton (järvisätkin) tai siipipalteinen (merisätkin), 1,1–1,2 mm pitkä pähkylä. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Kovapohjaiset merenrannat, Ahvenanmaalla rehevät järvet, Manner-Suomen kirkasvetiset joet ja järvet.
  • Kukinta-aika: Kesä–syyskuu.

Mökkirantaa koristavat sätkimen valkoiset kukat ovat kesälomalaisen ilo, sillä kasvi viihtyy samanlaisissa paikoissa kuin uimaritkin: puhdas ja kirkas vesi, kova sora- tai kivikkopohja. Isosätkintä voidaan pitää raikkaan veden tunnuksena, sillä se häviää yleensä ensimmäisenä vesistön rehevöityessä.

Nimestään huolimatta järvisätkin on paitsi suurten keskusjärvien ja reittivesien, myös isojen jokien laji, etenkin pohjoisessa Suomessa. Virrassa se ei ole kovin herkkä veden pienelle tunkkaisuudelle. Järvisätkin kasvaa yleisesti myös vähäsuolaisessa murtovedessä, varsinkin jokisuistoissa ja makeutuvissa fladoissa. Merisätkin vaatii vähintään 2,5 promillen suolapitoisuuden viihtyäkseen. Sisäsaaristossa veden sameus ja likaantuminen rajoittaa merisätkimen esiintymistä; ulkosaaristossa meren vellonta pakottaa pohjaan ankkuroituneen kasvin hakeutumaan suojaisiin lahdekkeisiin, laiturialtaisiin ja aallonmurtajien tuntumaan. Tyrskyisimmillä vesillä kasvavat yksilöt ovat rotevampia kuin sisäsaariston suojassa kasvaneet lajitoverinsa.

Ravinteisten vesien, ojien ja allikoiden vesisätkin (R. aquatilis) on läheistä sukua isosätkimelle. Vesisätkimestä tunnetaan kaksi muunnosta, ojasätkin (var. aquatilis) ja purosätkin (var. diffusus). Edellisten lisäksi Suomessa kasvaa sekä murto- että makeissa vesissä tavattavat hentosätkin (R. confervoides) ja pyörösätkinkin (R. circinatus).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page