Jättitatar Sahalinintatar Sahalinintatar Tarhatatar

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Japanintatar

Reynoutria japonica

  • Lat. synonyymi: Fallopia japonica, Polygonum cuspidatum
  • Heimo: Tatarkasvit – Polygonaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen, kaksikotinen pensasmainen ruoho. Tiheitä kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 1–2,5 m. Varsi vihreä–punertava, ontto, yläosasta alkaen haarova, nivelien kohdalta mutkainen.
  • Kukka: Säteittäinen, noin 5 mm leveä. Valkoisia–vaaleanpunaisia kehälehtiä 5. Heteitä 8. Yhdislehtinen emiö 3-luottinen. Kaksikotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Kukat muutaman kukan kiehkuroina, jotka muodostavat terttuja. Kukinto useista tertuista muodostunut lehtihankainen, noin 10 cm korkea viuhko.
  • Lehdet: Kierteisesti. Lehtilapa lyhytruotinen, leveänpuikea–kolmiomainen, tylppätyvinen, terävä- ja lyhytsuippuinen, ehytlaitainen, kalju, 5–15 cm pitkä.
  • Hedelmä: Siipipalteinen pähkylä, 3–4 mm, ruskehtava. Harvoin kehittyvä.
  • Kasvupaikka: Pihat, puutarhat. Koristekasvi ja karkulainen.
  • Kukinta: Syys–lokakuu.
  • Haitallisuusluokitus: Haitallinen vieraslaji.

Japanintatar kuului aikaisemmin kiertotattarien sukuun (Fallopia), mutta nykytutkimus on siirtänyt sen jättitattarien (Reynoutria) sukuun. Molemmat kuuluvat tatarkasvien heimoon (Polygonaceae). Tieteellinen heimonimi tulee kreikan kielen sanoista poly (’monta’) ja goni (’polvi’ tai myös ’liitos’) tarkoittaen monipolvista, joka heimon lajien, myös japanintattarenkin varressa näkyy hyvin. Vielä paremmin monipolvisuus näkyy esim. meille tutun pihatattaren (Polygonum aviculare) nivelikkäässä kasvumuodossa.

Itä-Aasiasta kotoisin oleva, nopeakasvuinen japanintatar on meillä koristekasvi, joka saattaa hoitamattomanakin pysytellä pitkään paikoillaan, laajentaa kasvustoaan ja myös karata lähialueille. Lajia voi tavata myös kaatopaikoilla tai muilla alueilla, joihin on siirretty rakennusmaita. Japanintatar leviää juurivesoina. Oranssinvärinen, jopa ranteenpaksuinen juuri voi sopivassa maaperässä kulkea jopa 3 m syvyydessä lähes 10 metrin etäisyydelle.

Sahalinintatar (Jättitatar) & Tarhatatar (Hörtsätatar)

Reynoutria sachalinensis (Fallopia sachalinensis) & Reynoutria x bohemica (Fallopia japonica x sachalinensis, F. x bohemica)

Toinen melko yleinen, meillä viljelty koristetatar on japanintatartakin kookkaampi sahalinintatar (jättitatar). Sen lehdet ovat isompia, herttatyvisempiä ja usein punasuonisia. Japanintatar ja sahalinintatar saattavat risteytyä. Risteymälle on annettu nimeksi tarhatatar (hörtsätatar). Sekä sahalinintatar että tarhatatar luokitellaan meillä Suomessa haitallisiksi maaympäristöjen vieraskasvilajeiksi japanintattaren tavoin.
Vertaa Aconogonon -suvun koristetattaret.

Meillä ja muualla

Myös suurimmassa osassa Eurooppaa ja USA:ta japanintatarta pidetään haitallisena vieraslajina, ja IUCN:n (kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) listoissa meillä vielä melko harvinainen, mutta kuitenkin haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu, puutarhaliikkeestä ostettu ja huolella hoidettu japanintatar on listattu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Vertaa kenttätyräkki, sarjarimpi, rantakukka ja isokrassi.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page