© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Jättipalsami

Impatiens glandulifera

  • Heimo: Palsamikasvit – Balsaminaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 50 cm–2 m. Varsi lähes haaraton, ontto, mehevä, usein punertava.
  • Kukka: Vastakohtainen, 2,5–4 cm pitkä. Terälehtiä 5, tumman- tai vaaleanpunaisia tai valkeita, 4 alinta kaksittain yhteenkasvaneita. Verholehtiä 3, terälehtien värisiä, alin suuri, pussimainen, siinä kapea, alaskaartunut kannus. Heteitä 5, ponnet yhteenkasvaneet. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen. Kukinto lehtihankainen, pysty, 5–12-kukkainen terttu, joita useita.
  • Lehdet: Alimmat kaksittain vastakkain, ylemmät yleensä kolmittain kiehkuroina. Lehdet ruodillisia, tyvessä isot eritenystyt. Lapa soikea–puikea, paksu, hauras, tiheään hammaslaitainen (30–45 hammasta puoliskossa).
  • Hedelmä: 5-lokeroinen kota, joka repeää kypsänä saumoja pitkin lennättäen siemenet ilmaan.
  • Kasvupaikka: Pihat, puutarhat, pientareet, metsänreunat, puronvarret, ojat ja joutomaat. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Kesä–lokakuu.
  • Haitallisuusluokitus: Haitallinen vieraslaji. On myös EU:n vieraslajiluettelossa.

Trooppista palsamikasvien heimoa edustaa Suomessa ja koko Euroopassa alun perin vain yksi laji, lehtopalsami (I. noli-tangere). Länsi-Himalajan rinteiltä parin-kolmentuhannen metrin korkeudelta meille on kuitenkin kotiutunut myös komea jättipalsami. Monien mielestä se on kotiutunut turhankin hyvin, sillä se on valloittanut vauhdilla Etelä-Suomen asutut seudut ja yhä enemmän tulee tietoja sen asettumisesta luonnontilaisen kasvillisuuden joukkoon.

Jättipalsami aloitti karkumatkansa pihoilta, jonne se oli tuotu koristekasviksi helppohoitoisuutensa ja näyttävyytensä vuoksi. Se ei kuitenkaan kunnioittanut kukkapenkkien rajoja, vaan levisi kurittomasti minne halusi. Luontoon levitessään jättipalsami valtaa kasvualaa tukahduttaen kaiken muun kasvillisuuden. Lajin nuijamainen kota repeää kypsänä auki pienimmästäkin häiriöstä ja sinkoaa siemenet melko etäälle emokasvista. Varhaisimmat tiedot karkulaisista ovat 1970-luvun alusta ja voimakkaasti jättipalsami yleistyi 1990-luvulla, jolloin siinä oli vielä uutuuden viehätystä. Myös Keski-Euroopassa kiusallisena rikkaruohona pidetty jättipalsami rehottaa laajoina, tiheinä, miehenmittaisina kasvustoina erityisesti kosteikoissa, rantametsissä ja pitkin jokivarsia. Yksivuotisten palsamien pakkasarkuus alkukesän ja syksyn halloille ei tunnu rajoittavan lajin leviämistä, jättipalsami on levinnyt jo pitkälle Lappiin. Sekä jätti-, rikka-, että harvinainen lännenpalsami luokitellaan (Maa- ja metsätalousministeriö) meillä haitallisiksi maaympäristöjen vieraskasvilajeiksi (joita vuoden 2015 listassa on 26).

Harmillinen ja herkullinen villiyrtti

“Meidän nurkillamme taloyhtiöissä pidetään talkoita jättipalsamin hävittämiseksi. Kitketyistä rikkaruohoista saa tehtyä talkooporukalle vaikkapa ison salaatin grilliruokien kylkeen.”
“Jättipalsamin maku on pippurinen, vahamainen ja parfyyminen. Pippurisen makunsa ansiosta kukat ja lehdet ovat oiva lisä salaatteihin, pastoihin ja liharuokiin. Kokeile myös varsien pikkelöintiä.”

Otteet Jouni Toivasen Viettelevät villiyrtit-kirjasta

harmillinen, vieraslaji

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page