© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Jäykkäpitkäpalko

Arabis hirsuta

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: Tav. lyhytikäinen monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–60 cm. Varsi haaraton, tav. kankeakarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, terälehtiä 4, kapeita, n. 4 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruodittomia, varsilehdet miltei sepiviä. Tyvilehtien lapa kapean vastapuikea, tylppähampainen, tav. karvainen, varsilehtien pitkulainen, herttatyvinen, tylppäkärkinen, sahalaitainen.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, liereä, 2,5–3,5 cm pitkä, varrenmyötäinen litu. Lituperä n. 0,5 cm pitkä, pysty.
  • Kasvupaikka: Kedot, ketorinteet, katajamäet, laitumet, jyrkänteet, kalliot, tienvarret, joskus satamat.
  • Kukinta: Kesäkuu.

Kuivilla kedoilla ja kallioilla kasvaa joukko lyhytikäisiä, valkokukkaisia ristikukkaiskasveja, joista monet sekoittaa helposti toisiinsa. Lajeista kevätkynsimö, mäkilitukka, harmaakynsimö, lutukka, kevättaskuruoho, hentolituruoho, ruotsinlituruoho, hietalituruoho ja oikeastaan kellertäväkukkainen pölkkyruoho on esitelty toisaalla tällä sivustolla. Listan jatkoksi sopii vielä jäykkäpitkäpalko – lajikirjoa kerrakseen! Jäykkäpitkäpalko rajoittuu kuitenkin aivan lounaisimpaan Suomeen. Yleisehkö se on ainoastaan Ahvenanmaan ja lounaissaariston kuivakoilla, satunnaiskasvina sitä on tavattu paikoin eteläisestä Manner-Suomesta. Jäykkäpitkäpalko vaatii runsaskalkkipitoista kasvualustaa, joten suurin osa Suomen kedoista, kallioista ja katajarinteistä ei sille kelpaa.

Ristikukkaiskasvit on helppo tunnistaa heimolleen, mutta jo sukujen rajat ovat usein varsin epämääräisiä ja erottavat ominaisuudet vaikeasti havaittavia. Ei ihme, että kasvitieteilijöidenkin mielipiteet heimon luokittelusta ovat vaihdelleet. Nykyisin erilliset pitkäpalot (Arabis), lituruohot (Arabidopsis) ja muutamia muitakin ristikukkaissukuja on välillä yhdistetty yhdeksi isoksi, väljästi rajatuksi pitkäpalkojen suvuksi; toisinaan ne on pilkottu omiin, nykyistäkin pienempiin sukuihinsa. Myös jäykkäpitkäpalon rajaus suhteessa lähilajeihin on epävarmaa ja lajinsisäinen muuntelukin tunnetaan puutteellisesti. Jäykkäpitkäpalko näyttää muovautuvan herkästi kasvupaikan mukaan ja tulee esimerkiksi varjossa kasvaessaan erinäköiseksi kuin auringonpaisteessa. Mainitsemisen arvoinen lienee vain täysin karvaton muoto, kaljujäykkäpitkäpalko (var. glaberrima).

Jäykkäpitkäpalko muistuttaa meikäläisistä lajeista ehkä eniten harmaakynsimöä (Draba incana), jonka lidut ovat kuitenkin aivan erilaiset. Litujen, värin ja koon ohella lajit voi erottaa lehdistä: pitkäpalon ruusukelehdet ovat isompia, leveämpiä ja tylpempiä, varsilehtien kärki on tylpähkö, kynsimöllä suorastaan terävä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page