© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Jokileinikki

Ranunculus lingua

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, suikertava. Rönsyllinen.
  • Korkeus: 50–120 cm. Varsi pysty, ontto, niukkahaarainen, vedenpinnan yläpuolella lyhytkarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, keltainen, 25–45 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, pysyviä. Kukkapohjus kalju. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukkia 1–8 haarojen kärjissä, kukkaperä sileä, tiheään karvainen.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varhain lakastuvia, varsilehdet lyhytruotisia–ruodittomia. Tyvilehtien lapa pitkulaisen puikea–soikea–suikea, hieman karvainen, usein heikosti hammaslaitainen. Varsilehtien lapa suikea, molemmin puolin pinnanmyötäisesti karvainen, kapeatyvinen, harvaan sahalaitainen–ehytlaitainen. Syvällä kasvavissa yksilöissä kapeita kelluslehtiä.
  • Hedelmä: Soikea, litteä, toispuoleisesti siipipalteinen, 2–2,5 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,5–1 mm pitkä, käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Matalavetiset puron-, joen- ja järvenrannat, jokisuut, harvoin tulvanevat.
  • Kukinta: Heinä­–elokuu.

Jokileinikki on leinikeistämme suurin ja komein. Se kohottaa kukkansa jopa toista metriä vedenpinnan yläpuolelle. Näyttävästä kukinnasta huolimatta jokileinikin siementuotanto ei ole kovin runsasta – sen sijaan kasvullinen lisääntyminen on melko tehokasta hankasilmujen ja jopa puolimetristen rönsyjen avulla.

Nimensä mukaisesti jokileinikki viihtyy etenkin jokivarsilla, virtapaikoissa ja koskenniskoilla. Myös matalat poukamat ja tulvanevat ovat sen valtakuntaa, mutta seisovassa vedessä kasvi jää selvästi vaatimattomammaksi. Veden sameudelle ja liettymiselle jokileinikki on herkkä, mikä selittää sen puuttumisen monista Etelä-Suomen savisameista uomista. Jokileinikin laaja mutta hajanainen levinneisyys ulottuu aina Sodankylään saakka. Luultavasti tämä on perua viime jääkautta seuranneelta lämpökaudelta, jolloin ilmasto oli vuosituhansien ajan nykyistä lämpimämpi ja monien eteläisten lajien levinneisyys ulottui nykyistä laajemmalle. Ilmaston muuttuessa viileämmäksi ja sateisemmaksi jokileinikin levinneisyyden painopiste on siirtynyt etelämmäksi, mutta laji on säilynyt suotuisamman ajan muistona siellä täällä. Luonnonkasvillisuutemme muuttuu edelleen hitaasti, tosin ihminen vaikuttaa monin tavoin sen rytmeihin.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page