© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Käärmeenpistonyrtti

Vincetoxicum hirundinaria

  • Nimi myös: Kalliokäärmeenpistonyrtti
  • Heimo: Oleanterikasvit – Apocynaceae
    (aiemmin Käärmeenpistonyrttikasvit – Asclepiadaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Kimppuina kasvava.
  • Korkeus: 30–70 cm. Varsi jäykkä, kalju.
  • Kukka: Teriö ratasmainen, valkoinen, 10 mm leveä, yhdislehtinen, 5-liuskainen. Lisäteriö 5-liuskainen. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 5. Emiö 2-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto sarjamainen terttu. Kukka tympeäntuoksuinen.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa puikea–kapeanpuikea, pyöreä- tai herttatyvinen, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: Sukkulamainen, pituussuuntaan avautuva kalju, n. 5 cm pitkä tuppilo. Tuppilot pareittain. Siementen kärjissä haiventupsu.
  • Kasvupaikka: Kiviset ja kuivat mäet, kalliot, tienpientareet, metsänreunat, laitumet.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Käärmeenpistonyrtti on kaukaista sukua monessa suomalaiskodissa ruukkukasvina kasvaville posliinikukille (Hoya). Se on tropiikkiin keskittyneen heimonsa karaistunein ja pohjoisin eurooppalainen laji – meillä se on niin levinneisyysalueensa pohjoisella äärellä, että kasvaa vain lounaisimmassa Suomessa, pohjoisimmat kasvupaikat ovat Kustavin–Uudenkaupungin saaristossa.

Käärmeenpistonyrtin tuoksuvat kukat erittävät runsaasti mettä, mutta niissä käy suhteellisen vähän hyönteisiä. Vierailu kukkaan saattaa osoittautua varsinkin pienille hyönteisillä kohtalokkaaksi ja kukissa näkeekin usein kuolleita pikkuotuksia. Käärmeenpistonyrtin siitepöly on pakkautunut kahteen pölymyhkyyn, joita yhdistää punertava tarttumakanta, kuin pikkuruiset pihdit. Kukkaan saapuneet hyönteiset jäävät mesivarastolta vetäytyessään jaloistaan tai imukärsästään helposti kiikkiin tarttumakantaan. Jollei hyönteisellä ole voimia kiskoa itseään irti, sen nolona loppuna on kuolla ruokapöytänsä ääreen. Kookkaat hyönteiset riuhtaisevat mukaansa tarttumakannan ja sen mukana varrelliset siitepölymyhkyt. Tarttumakantaa kuljettavan hyönteisen kurottaessa seuraavan kukan mesivarastolle, pölymyhkyt joutuvat tämän pienelle, tahmealle luottihaarakkeelle ja kukka pölyttyy.

Käärmeenpistonyrtti on ikimuistoinen lääkekasvi, jota saaristolaiset jopa viljelivät jossain määrin pihoillaan. Suomalaisen ja tieteellisen sukunimensä Vincetoxicum, ’myrkynvoittaja’, mukaisesti käärmeenpistonyrttiä on käytetty vastamyrkkynä käärmeenpuremiinkin. Vaikka yrttivalmisteilla on lääkitty hyvinkin monenlaisia vaivoja, myrkyllisen kasvin syömistä ei suositella kenellekään. Myrkky ei kuitenkaan tehoa harmoyökkösen toukkaan, joka haitatta käyttää kasvia ravinnokseen. Ritarilude pystyy jopa säilömään käärmeenpistonyrtin myrkyt kudoksiinsa ja osoituksena tästä kantaa kitiinikuoressaan saalistajia varoittavia kirkkaita värejä ja merkkejä.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page