Zoom

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Käenkaali

Oxalis acetosella

  • Nimi myös: Metsäkäenkaali, Ketunleipä
  • Heimo: Käenkaalikasvit – Oxalidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Maavarsi hento, suikertava, suomuinen (suomut ovat lehtikantoja). Kukkavana ja lehdet suoraan maavarresta.
  • Korkeus: 5–10 cm.
  • Kukka: Säteittäinen. Terälehtiä 5, valkoisia, sinipunasuonisia, joskus kokonaan punertavia–sinipunaisia, 8–12 mm pitkiä. Verholehtiä 5, kapeanpuikeita. Heteitä 10. Emejä 5. Kukat yksittäin vanan päässä. Myöhemin kesällä avautumattomia, umpipölytteisiä kääpiökukkia. Kukkavanan puolivälissä 2 suomumaista esilehteä.
  • Lehdet: Ruusukkeena, pitkäruotisia, talvivihantia. Lapa kolmisorminen, ohut, vaaleanvihreä. Lehdykät kolmiomaisen vastapuikeita, lanttopäisiä (vastaherttamaisia).
  • Hedelmä: Pyöreähkö, 5-särmäinen, uurteinen, vaaleanvihreä, 3–4 mm pitkä kota, joka sinkoaa siemenet jopa muutaman metrin päähän.
  • Kasvupaikka: Varjoisat kuusikot, lehtomaiset metsät, lehdot, ravinteiset korvet.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Käenkaali on sopeutunut kasvamaan metsänpohjan varjossa. Sen juuristo on hento ja lehdet hyvin ohuet, vain muutaman solukerroksen paksuiset. Kasvi on herkkä kuivumiselle, jota vastaan se suojautuu laskostamalla lehdykkänsä alaspäin toisiaan vasten. Näin haihduttava pinta pienenee puoleen. Kasvi vetää lehtensä suppuun yöllä ja kovalla auringonpaisteella, rankkasateella ja kosketusärsykkeestä. Lehdet säilyvät vihreinä myös talven yli, kuten monella muullakin metsiemme aluskasvilajilla.

Käenkaali on lehtomaisten kankaiden indikaattorilaji ja on paikoin niin tunnusomainen, että metsätyyppi on nimetty käenkaali-oravanmarja–tyypiksi. Käenkaali kiirehtii kukkimaan varhain keväällä, kun muu kasvillisuus on vielä keskenkasvuista ja kasvupaikoilla on runsaasti valoa. Mettä haeskelevien hyönteisten on silloin helppo löytää kasvin kookkaat kukat. Myöhemmin kesällä kasvi ei vaivaudu enää kasvattamaan komeita avokukkia, vaan tyytyy kleistogaamisiin, avautumattomiin kukkiin, jotka muistuttavat nuppuja. Nämä kesäkukat ovat itsepölytteisiä, mutta siemeniä kehittyy silti yleensä hyvin.

Käenkaalin lehtien happamanraikas maku johtuu oksaalihaposta, joka suojaa käenkaalia esimerkiksi hyönteisentoukilta ja etanoilta. Suurina määrinä oksaalihappo on myrkyllistä ihmisellekin, mutta pieni napostelu metsäretkellä ei vahingoita varmasti ketään.

Myrkyllinen herkku vai herkullinen myrkky

“Hapokkaasta käenkaalista ja tuhdista tartarista syntyy lautaselle täydellinen makupari.”
“Käenkaali tykkää mustikoista. Kerma ja sokeri pehmentävät villiyrtin hapokkuutta.”
Otteet Jouni Toivasen Viettelevät villiyrtit -kirjasta
“Minun on itse asiassa vaikea sanoa, mihin ruokaan ketunleipä ei sopisi.”
“Ketunleipä on yksi monikäyttöisimpiä villiyrttejä.”
Otteet Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta
“Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.”
Myrkytystietokeskuksen luonnehdinta käenkaalista

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page