© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Käenkukka

Lychnis flos-cuculi

  • Lat. synonyymi: Silene flos-cuculi
  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 30–60 cm. Varsi harvaan lyhyt- ja karkeahkokarvainen, tahmea.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, ruusun–violetinpunainen, 2,5–4 cm leveä; terälehtiä 5, syvään 4-liuskaisia. Lisäteriö pieni. Verhiö 5-liuskainen, tummanpunaruskeajuovainen. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 5-vartaloinen, 5-luottinen. Kukinto harsu viuhko.
  • Lehdet: Vastakkain, tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa kapean vastapuikea, varsilehtien kapeansuikea–pitkulainen, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: Vihertävä, 5-liuskaisesti aukeava, 8–13 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Lähteikköpinnat, lähdekorvet, rannat, kosteat rantaniityt, tien- ja pellonojat, heinäpellot.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Käenkukka alkaa kukkia samaan aikaan kun Afrikasta palaavat käet alkavat kukkua luonnossamme. Nimensä se lienee saanut varsillaan usein esiintyvästä vaahdosta, jonka uskottiin olevan käen sylkeä. Toisaalta sitä sanottiin myös käärmeensyljeksi ja käärmeenkukkaa käytettiin käenkukan toisintonimenä. Tosiasiassa vaahdon on erittänyt pieni sylkikaskas muniensa ja toukkiensa suojaksi.

Käenkukka on jokseenkin yleinen vain Etelä-Suomen lähteiköissä, lähdekorvissa ja kosteilla niityillä. Keski-Suomessa sitä on vain paikoin ja levinneisyyden pohjoisraja tulee vastaan jossain Tornion seuduilla. Maatalouden myötä käenkukka levisi ihmisen elinpiiriin: metsälaitumet, ranta- ja suoniityt sekä peltojen avo-ojat moninkertaistivat käenkukan kasvupaikkojen määrän. Maatalouden muutokset ovat olleet sille kohtalokkaita ja käenkukka on harvinaistunut. Alkukesän kukinta-aikaan käenkukkaa ei voi sivuuttaa, mutta kukinnan jälkeen versoja voi olla vaikea löytää muun niittykasvillisuuden joukosta. Usein kasvustot ovat pieniä, mutta vielä paikoin tapaa jopa aarien kokoisia käenkukka-aloja. Kukinta-ajan loistossaan iso käenkukkakasvusto lienee luontomme sykähdyttävimpiä näkyjä. Puutarhassa kasvatettuna käenkukasta kehittyy runsaasti kukkiva, näyttävä perenna. Siitä on kehitetty myös puutarhalajikkeita, joista osa tosin on ilmastossamme hieman talvenarkoja. Käenkukan kauneus houkuttelee mainiosti hyönteisiä: etenkin alkukesästä lentävät päiväperhoset ja mesipistiäiset tulevat sankoin joukoin käenkukan luo, mutta myös kukkakärpäset osallistuvat sen kukkien pölyttämiseen.

Käenkukan ja mäkitervakon (Silene viscaria) versot muistuttavat toisiaan siinä määrin, että molemmat on toisinaan luettu käenkukan sukuun. Molemmilla on kapealehtiset, jäykät ja jokseenkin kaljut varret, jotka ovat nivelten alapuolelta tahmeat. Kukinta-aikaan yhdennäköisyys ei ole niin ilmeinen, sillä huomio kiinnittyy ennen muuta käenkukan risareunaisiin terälehtiin. Koristekasveina kasvatettavia suvun lajeja, kuten monen suomalaistalon seinustalla kasvavaa palavarakkautta (L. chalcedonica) käenkukka ei sen sijaan muistuta.

Kukkimisaika vai kukkumisaika

Koska käet saapuvat eri maihin eri aikoihin ja koska kukat kukkivat eteläisimmissä maissa aikaisemmin, käen laulamisen aloittamisen mukaan nimetyt kasvilajit voivat vaihdella eri kielialueilla. Meillä Suomessa (ja myös esim. Ruotsissa ja Saksassa) käenkukan kukkiminen ja käen kukkuminen on tulkittu samanaikaiseksi luonnon tapahtumaksi. Englannissa kukkumisesta tiedottaa Cuckkoo flower eli luhtalitukka (Cardamine pratensis), tai paremminkin niin, että käki viestittää kukkumisellaan Cardamine pratensiksen kukkivan. Suomessa käki kukkuu yleisimmin touko-kesäkuussa eli suunnilleen samaan aikaan kuin käen kaali (oikeasti käenkaali, Oxalis acetosella) kukkii.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page