© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kalliokohokki

Silene rupestris

  • Lat. synonyymi: Atocion rupestre
  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: 1- tai joskus monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–20 cm. Varsi pystyhkö, tyvestä asti haarova, ohut, kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 1 cm leveä; terälehtiä 5, lovipäisiä. Verhiö yhdislehtinen, kapea, 5-liuskainen, kalju, 10-suoninen, vaalean ruskeanvihreä. Teriön nielussa epäselvä lisäteriö. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto monikukkainen, harsu.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Lapa kapeanpuikea–soikea, ehytlaitainen, sinivihreä, kalju.
  • Hedelmä: 4–6 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Avokalliot, jyrkänteet.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Hento kalliokohokki kukkii urheasti kuivien kallionlakien ohuella humuspeitteellä, alttiina paahteelle ja kuivuudelle. Hyvin harvat kukkakasvit viihtyvät näin äärimmäisessä ympäristössä. Mitään erityisiä mehikasvipiirteitä kalliokohokissa ei kuitenkaan ole: sen paras suoja kuivuutta vastaan on ohut, haihtumista vähentävä vahapeite, joka tuo lehtiin sinivihreän säväyksen. Kuohkean mätäsmäinen kasvutapakin saattaa suojata tätä vihamielisessä ympäristössä sinnittelevää kaunokaista. Hämmästyttävän hyvin laji kestää armotonta paahdetta, mutta kuivien kesien pitkinä poutajaksoina se paahtuu oljenväriseksi usein jo kesken kukinnan.

Lyhytikäisen kalliokohokin runsaus vaihtelee suuresti vuodesta toiseen kesän kosteusolojen mukaan. Se esiintyy kuitenkin uskollisesti samoilla jäkäläkallioilla, sen sijaan etäämmälle leviäminen vaikuttaa onnistuvan heikosti: kalliokohokin levinneisyyttä luonnehtivat paikalliset levinneisyyskeskittymät, joita ympäröiviltä laajoilta alueilta se puuttuu tyystin. Laji karttaa kaikkein viljavimpia kivilajeja, mutta monet graniitti- ja gneissikalliotkin jäävät vaille kalliokohokin kukintaa. Ehkä selitystä joudutaan hakemaan esihistorian hämäristä saakka: lajin kasvupaikat ovat yleensä ottaen seutunsa korkeimpia mahtimäkiä, siis ensimmäisinä merestä kohonneita paikkoja. Kalliokohokki piristää kukinnoillaan etupäässä Etelä- ja Keski-Suomen eteläosien kallioiden harmautta. Kuusamossa on muutama aivan erillinen esiintymä Rukatunturin tienoilla.

Hento ja hoikka kalliokohokki saattaa pikemmin tuoda mieleen samaan kohokkikasvien heimoon kuuluvat raunikit (Gypsophila) kuin muut kotoiset kohokkimme ja ailakkimme. Niiden emiö on kuitenkin 2-vartaloinen ja kotakin vastaavasti vain 4-liuskainen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page