© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kalliokynsimö

Draba norvegica

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Mätästävä.
  • Korkeus: 7–20 cm. Varsi 1–3-lehtinen, hapsi-, hanka- ja tähtikarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5–1 cm leveä; terälehtiä 4, ehyitä, 3–4 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto terttu.
  • Lehdet: Tiheänä tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, miltei ruodittomia. Ruusukelehdet suikeita, suipohkoja, 1–3-hampaisia, ripsilaitaisia, hapsi-, hanka- ja tähtikarvaisia.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, soikea–suikea, litteähkö, kapeahko, karvainen (harvoin kalju), hieman kierteinen, 6–8 mm pitkä litu. Lituperä pystyhkö.
  • Kasvupaikka: Metsävyöhykkeessä kallioseinämät, rotkolaaksot, kurut, joenrantakalliot. Tunturipaljakassa soraikot, kallionraot, kankaat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Kynsimöiden tunnistamista pidetään vaikeana ja sitä se kieltämättä usein onkin, etenkin tunturilajiston osalta. Kalliokynsimö kasvaa Pohjois-Suomessa tunturipaljakan alaosissa ja metsävyöhykkeen rotkolaaksoissa kivenlohkareilla, kalliohyllyillä, halkeamissa ja soraikoissa. Tuntureidemme kivilajit ovat enimmäkseen karuja, joten viljavaa, kalkkipitoista alustaa suosiva kalliokynsimö on meillä harvinainen. Lajin kasvupaikkoja on etupäässä Enontekiön suurtuntureilla, Inarin Lapissa Kevon kanjonissa ja Koillismaan rotkolaaksoissa, myös Korouomassa ja Posiolla. Eteläisin tunturiesiintymä on Ounastuntureilla.

Useimmat kynsimölajimme ovat Lapin kasveja. Kalliokynsimöä muistuttavat etenkin isokynsimö (D. daurica) ja rauhoitettu idänkynsimö (D. cinerea). Kaikki kolme ovat suhteellisen kookkaita lajeja, joilla on tyviruusukkeen lisäksi yleensä muutama varsilehti, melko isot, valkoiset kukat sekä pitkät, monilituiset hedelmystöt. Kalliokynsimön varsissa ja hampaisissa lehdissä on sekä tavallisia hapsikarvoja, haaraisia hankakarvoja, että lyhyitä tähtikarvoja, litu on puolestaan niukkakarvainen tai vain harvoin täysin kalju. Isokynsimön varsi on lähes pelkästään tähtikarvainen, ja kalliokynsimöä isommat lidut ovat yleensä kaljut. Myös 1-vuotisen, äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun keltakukkaisen kultakynsimön (D. alpina) saattaa hedelmävaiheessa sekoittaa kalliokynsimöön, mutta erotukseksi siitä on kultakynsimön karvainen varsi lehdetön ja litu täysin kalju.

Idänkynsimö

Draba cinerea

Vain Koillismaalla kasvava monivuotinen idänkynsimö on lituja myöten tiheään tähtikarvainen. Ruusukelehdet ovat ehytlaitaisia (tai hyvin harvahampaisia) ja varsilehdet (2–4 kpl) hammaslaitaisia. Lidut kapeansoikeita, melko pulleita, suoria. Idänkynsimö on kalkinvaatija. Laji on luokiteltu vaarantuneeksi ja on rauhoitettu.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page