© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kalliorikko

Saxifraga adscendens

  • Heimo: Rikkokasvit – Saxifragaceae
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–25 cm. Varsi yläosasta haarova, monilehtinen, nystykarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen (joskus kellertävä–punertava), n. 1,5 cm leveä; terälehtiä viisi, 7–10 mm pitkiä, 3 kertaa verholehtien pituisia, lanttokärkisiä. Verholehtiä 5. Heteitä 10. Emiö tyvestä yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat yksittäin.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja kierteisesti pitkin vartta, tyvilehdet pitkään säilyviä, ruodittomia. Tyvilehtien lapa 5-liuskainen, varsilehtien 3–7-liuskainen.
  • Hedelmä: 2-osainen, pallomainen kota.
  • Kasvupaikka: Kuivat kallionrinteet, soraikot, kedot. Kalkinvaatija.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa.

Useimmat suomalaiset rikot ovat pohjoisia Lapin kasveja, mutta Etelä-Suomessa kasvaa muutama lämpimämpiin oloihin sopeutunut laji. Kalliorikko on kalkinvaatijana harvinainen laji kallioperältään karussa Suomessa. Laji kasvaa siellä täällä Kaarinan ja Nurmijärven välisellä alueella, useimmat esiintymät ovat Lohjan seudulla, Kemiön saarella ja Särkisalon kalkkikallioilla. Pääosin esiintymät ovat pienialaisia: kalliorikolle sopivaa alustaa saattaa olla vain muutaman neliömetrin alalla ja esiintymässä vain 50–200 kasvia. Kaksivuotisena kasvina kalliorikolle on tyypillistä huima vuotuinen kannanvaihtelu: satojen rikkojen populaatio voi kutistua jo seuraavana vuonna muutamaan yksilöön. Vaikkei populaatiosta olisi näkyvissä enää ainuttakaan kasvia, saattaa kalliorikko ilmaantua vielä maaperän siemenpankista vanhalle kasvusijalleen.

Luonnonkulot ja myöhemmin myös metsissä ja kallioillakin laiduntava karja pitivät kalliorikon kasvupaikkoja avoimina. Kasvupaikkojen heinittyminen ja muu umpeenkasvu lienee ollut kalliorikolle haitallista. Kasvimaailman kilpailijoita suurempi uhka on kuitenkin ihminen, joka havittelee lajin kasvupaikkoja: kalkkikiven louhinta on hävittänyt ennestäänkin vähiä sopivia kallioita, lisäksi kasvupaikat sijaitsevat yleensä veden ääressä hyvillä kesämökkipaikoilla. Vähälukuisiin eteläisiin kalkkikallioihin erikoistunut kalliorikko on Suomessa luontaisestikin harvinainen. Tällaisille lajeille on ensisijaisen tärkeää turvata kasvuympäristön säilyminen suotuisana, kalliorikon tapauksessa sen asuttamien kallioiden luonnontilaisuus.

Eteläisessä Suomessa voi kohdata tavata myös toisen rikkolajin, pienen mäkirikon (S. tridactylites), jonka terälehdet ovat selvästi pienemmät ja ehytkärkiset, usein kasvi on myös selvästi pienikokoisempi.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page