© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kanadankoiransilmä

Erigeron canadensis

  • Lat. synonyymi: Conyza canadensis
  • Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Mykerökukkaiskasvit – Compositae), alaheimo Asteroideae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–100 cm. Varsi haaraton–haarova, vaaleakarvainen, vihreä.
  • Kukka: Kukat muodostavat 3–4 mm pitkiä kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat (25–45 kpl) kellertäviä, rihmamaisen kielimäisiä; kehräkukat torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto lieriömäinen, kehtosuomut kapeita, kalvolaitaisia, niukkakarvaisia–kaljuja. Mykeröitä tav. 50–300 pitkänä, kapeahkona, terttumaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia–lyhytruotisia, tiheässä, varhain kuihtuvia. Lapa suikea–tasasoukan suikea, laita harvaan hampainen–ehyt, usein etenkin laidoilta siirottavakarvainen.
  • Hedelmä: Pähkylä, jonka päässä likaisenvalkoisia hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Radan- ja tienvarret, lastausalueet, pientareet, hiekkakuopat, joutomaat, puutarhat, pihat, painolastipaikat.
  • Kukinta: Heinä–syys(–loka)kuu.
  • Haitallisuusluokitus: Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Kanadankoiransilmä on nimensä mukaisesti kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta levinnyt ihmisen mukana lähes kaikkialle pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen asutuille seuduille. Ensimmäiset havainnot Suomesta ovat 1800-luvun loppupuolelta, mutta maamme valloittaminen on ollut hidasta. Suomeen laji on levinnyt pääosin Venäjältä rautateitä myöten ja leviäminen jatkuu edelleen. Junien ilmavirroissa tai tahmeisiin pintoihin takertuneena lenninhaivenelliset pähkylät ovat tasaisen varmasti taittaneet taivalta paikkakunnalta toiselle. Autoliikenteen ja tavarankuljetusten mukana laji on päässyt radanvarsilta varasto- ja teollisuusalueille, tienvarsille, lumenkaatopaikoille ja joutomaille. Monet esiintymistä ovat melko uusia ja useille suomalaisille laji on edelleenkin outo. Todennäköisesti ilmaston lämpeneminen on auttanut ja auttaa lajia laajentamaan aluettaan.

Koiransilmä ei paljon vaadi kasvualustaltaan: sora- ja hiekka-alusta on sille mieluisin, mutta kasvin koko vaihtelee maan ravinteisuuden mukaan oikein kurjien paikkojen muutaman sentin korkuisesta kääpiöstä parhaiden paikkojen liki metriseksi isomukseksi. Isokokoisena kasvi on runsasmykeröinen ja tuottaa paljon siementä. Kaiken kaikkiaan laji on huomattavan joustava ja voi itää keväällä tai missä tahansa vaiheessa kesää. Edellä luetellut ominaisuudet ovat kanadankoiransilmän menestyksen avaimia. Yksivuotisena heikkona kilpailijana se vaatii kyllä avointa kasvutilaa, mutta sitä on kaupunkiympäristössä tarjolla yllin kyllin.

Meillä koiransilmää pidetään melko harmittomana rikkaruohona (vaikka se onkin luokiteltu tarkkailtavaksi vieraslajiksi). Kotikonnuillaan Pohjois-Amerikassa kanadankoiransilmä on melko arvostettu lääkekasvi erityisesti verta hyydyttävän vaikutuksensa vuoksi. Sitä on käytetty myös reumaattisiin vaivoihin ja kihdin hoitoon. Rohtona käytetään kukkivien kasvien leikattuja latvaosia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page