© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kanerva

Calluna vulgaris

  • Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu.
  • Korkeus: 10–50 cm. Varsi pysty, tiheähaarainen, puutunut.
  • Kukka: Teriö kellomainen, vaaleansinipunainen tai harvoin valkoinen, yhdislehtinen, syvään 4-liuskainen. Verholehtiä 4, teriön värisiä, 3–4 mm pitkiä, teriötä pitempiä. Heteitä 8, kukasta ulos työntyviä. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto toispuolinen terttu, kukat lyhytperäisiä.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, tyvellä korvakemaiset liuskat, talvehtivia. Lapa neulasmainen, laita ehyt, taakäänteinen.
  • Hedelmä: Verhiön suojaama, karvainen kota.
  • Kasvupaikka: Valoisat ja kuivat kangasmetsät, hietikot, rämeet, kalliot, tunturit.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kanerva on Suomen luonnossa niin yleinen ja arkinen kasvi, että sen kauneutta tulee harvoin ihailleeksi – Keski-Euroopassa laji on jo arvossaan kivikkopuutarhojen koristuksena. Kanerva on kuivien kankaiden indikaattorilaji, erityisesti valoisten ja kuivahkojen paikkojen kasvi (kuivakkokasvi eli kserofyytti), joka ei menesty metsän varjoissa. Erityisen mieltynyt se on kuloihin, jotka pitävät kasvupaikan avoimena ja edistävät siementenkin itämistä. Tuli polttaa toki kanervankin versot, mutta juuriston hyvä toipumiskyky korjaa niin liekkien, pakkasen kuin kuivuudenkin aiheuttamat vauriot. Vaatimattoman näköinen kanerva saavuttaa melko yleisesti kunnioitettavan 25 vuoden iän ja jopa 50-vuotiaita kasveja on tavattu.

Kanerva kukki loppukesällä, runsaimmin elokuussa. Yleensä sekä verhiö että tätä pienempi teriö ovat punavioletteja, mutta toisinaan löytää kanervia, joilta puuttuu kyky muodostaa sinipunaista antosyaniiniväriainetta ja tämän seurauksena kukat ovat valkoisia. Runsas mesi houkuttelee kanervan kukkiin monenlaisia hyönteisiä, kuten päiväperhosia ja mehiläisiä. Mehiläisten kokoama kanervahunaja on tummaa ja aromikasta. Keski-Euroopassa kanerva on pääsääntöisesti mehiläispölytteinen, mutta meillä kanervan pölytyksen kannalta tärkein hyönteinen on kuitenkin pieni ja huomaamaton kanervaripsiäinen. Pölyttäjiä vaanivat varvikossa puolestaan kanervahämähäkki ja muut pikkupedot. Kanervan siitepölyä kulkeutuu myös tuulen mukana.

Kanervan suvun tieteellinen nimi tulee alkujaan kreikankielisestä puhdistamista tai lakaisemista tarkoittavasta sanasta. Kanervan versoja onkin käytetty luudaksina, mutta myös värjäykseen ja nahan parkitukseen. Kukista saadaan rauhoittavaa ja varsin hyvänmakuista teetä. Kanerva on Kainuun maakuntakukka.

Ei uuselintarvike

Villiyrttiharrastajat käyttävät kanervan kukkia, nuppuja ja nuoria versoja sekä koristeena ruoka-annoksissa että yrttitee- ja mausteaineksina.
Kanerva on myös Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla ravintolisäaineeksi (nuput, kukat, nuoret versot) statuksella ‘ei uuselintarvike’ (aiemmin kauppayrtti).
Myrkytystietokeskuksen mukaan kanerva on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page