© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kangasajuruoho

Thymus serpyllum

  • Alalajit: Kangasajuruoho (ssp. serpyllum), Tenonajuruoho (ssp. tanaënsis)
  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen puolivarpu–varpu. Pääjuuri vahva, puutunut, pysty.
  • Korkeus: 5–15 cm. Varsi rento, suikertava, haarainen, nivelistä juurehtiva, 4-särmäinen; kukalliset pystyhaarat haarattomia tai joskus haarovia, latvasta lähes liereitä, karvaisia. Myös rentoja, kukinnottomia haaroja.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, punainen, joskus valkoinen, 6–7 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, suoratorvinen, karvainen. Teriön ylähuuli lovipäinen, litteä; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliskoja isompi. Verhiö kapean kellomainen, 2-huulinen. Verhiön alahuuli 2-liuskainen, liuskat kapeita; ylähuuli 3-liuskainen, liuskat leveän kolmiomaisia. Heteitä 4, teriötä pitempiä, harittavia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto mykerömäinen, lehtihankaisten kiehkuroittain muodostama tiivis latvaryhmä.
  • Lehdet: Vastakkain, lähes ruodittomia. Lapa tasasoukka–soikea, pyöreäkärkinen, lähes kalju, laita ehyt, hieman taakäänteinen. Säilyvät vihreinä läpi talven.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Harjut, hiekkakankaat, kalliot, törmät, kedot, tienvarret, joenrantahietikot. Joskus myös koristekasvi.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Kangasajuruoho on voimakastuoksuinen, mattomaisia kasvustoja muodostava varpu (tai puolivarpu, määrittelijästä riippuen – varsien yläosat ovat melko ruohomaisia). Lajin levinneisyysalue on kutakuinkin rajoittunut Itämeren rannikkovaltioihin, vaikka ulottuukin hyvän matkaa Venäjän sisäosiin. Kangasajuruoho kasvaa suuren sukunsa eurooppalaisista lajeista pohjoisimmassa. Laji on erittäin tärkeä harjusinisiiven ja muurahaissinisiiven toukkien ravinnonlähde, sillä kyseiset perhoset munivat ainoastaan kangasajuruohon kukkiin ja toukat syövät vain ajuruohoa. Myös ketosinisiiven ja kangassinisiiven toukat viihtyvät kangasajuruoholla. Mehiläiset keräävät mielellään kangasajuruohon kukista mettä ja laji onkin hyvä hunajakasvi.

Ajuruohoja on käytetty ihmistalouksissa hyvin monella tavalla, yskänlääkkeestä morsiamen houkutteluun ja paholaisten karkottamiseen. Suosio perustunee ajuruohojen miellyttävään aromaattiseen tuoksuun. Maineikkain suvun edustaja on mausteena käytettävä tarha-ajuruoho eli timjami (T. vulgaris).

Kangasajuruohosta on Suomessa kaksi alalajia, eteläinen nimialalaji (ssp. serpyllum) ja pohjoinen tenonajuruoho (ssp. tanaënsis). Jälkimmäinen, myös Tenon timjamiksi kutsuttu, kasvaa ainoastaan Inarin Lapissa ja Koillismaalla hiekkaisilla jokitörmillä ja särkillä. Tenonajuruoholla on hieman leveämmät, kielimäiset lehdet ja kookkaammat kukat kuin eteläisellä nimilajilla. Meillä koristekasvikarkulaisena kasvava nurmiajuruoho (T. pulegioides) poikkeaa kangasajuruohosta esimerkiksi vain särmiä myöten karvaisten varsiensa suhteen; kangasajuruohon varret ovat kauttaaltaan karvaisia. Sillä ei myöskään ole kangasajuruoholle luonteenomaisia kukinnottomia haaroja.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page