© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kannusruoho

Linaria vulgaris

  • Nimi myös: Keltakannusruoho
  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–70 cm. Varsi haaraton, tanakka, hienokarvainen.
  • Kukka: Vastakohtainen. Teriö keltainen, yhdislehtinen, 2-huulinen, kannuksellinen, 25–30 mm pitkä. Ylähuuli 2-liuskainen; alahuuli 3-liuskainen, sen tyvellä oleva punakeltainen pullistuma sulkee teriön tiukasti. Kannus 6–12 mm pitkä, hoikka. Verhiö yhdislehtinen, 4-liuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto runsaskukkainen, pitkä, tähkämäinen latvaterttu.
  • Lehdet: Alimmat vastakkain, ylemmät kierteisesti. Ruodittomia. Lapa tasasoukka, teräväkärkinen, laidat taakäänteisiä.
  • Hedelmä: Lähes pyöreä 5–10 mm pitkä kota. Siemen siipipalteinen, kiekkomainen.
  • Kasvupaikka: Hiekkaiset ja soraiset merenrannat, kalliot, tienvarret, satama-alueet, kuivat joutomaat, viljapellot, kylvönurmet, pellonpientareet. Myös koristekasvi sekä viljelyjäänne ja -karkulainen.
  • Kukinta: Heinä–syys(–loka)kuu.

Kannusruoholajeja (Linaria spp.) on erityisen paljon Länsi-Aasiassa ja Välimeren maissa. Monet niistä ovat ainakin jossain määrin kulttuurin seuralaislajeja.

Keltakannusruoho on monivuotinen, vahvajuurakkoinen, juurisilmuinen ruoho. Se kukkii tienpientareilla vielä myöhään syksylläkin. Alun perin kannusruoho on Suomessa merenrantojen kivikkokasvi. Sisämaan kasvit saattavat olla myöhäisempiä tulokkaita. Kauniskukkaisena kannusruohoa on siirretty koristeeksi puutarhoihin, ja silläkin tavalla se on saanut uusia kasvualueita. Kannusruohoa käyttävät myös villiyrttikokit – ei pelkästään kukkien kauneuden vaan niiden imelän, hiukan karvaan maun ansiosta.

Kannusruohon erikoisen näköisen teriön alahuulen kaksi pullistumaa sulkevat tiiviisti kukan nielun. Vain kimalaiset ja muutamat muut vahvat hyönteiset pystyvät avaamaan kukan, pääsemään kannuksen mesivarastolle ja suorittamaan pölytyksen. Erikoistunut kukka toisaalta vähentää pölyttäjien välistä kilpailua, toisaalta lisää niiden kukkauskollisuutta. Molemmat osapuolet hyötyvät tästä: kannusruohon harvoille ja valituille pölyttäjille riittää enemmän mettä, ja kasvin siitepöly puolestaan kulkeutuu todennäköisemmin oikeaan osoitteeseen lajitoverin emin luotille. Tosin eräät pistiäiset, jotka eivät pääse käsiksi meteen normaalia reittiä, purevat reiän kannusruohon kannuksen kärkeen ja rosvoavat meden tekemättä vastapalvelusta kasville.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page