© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Karheapillike

Galeopsis tetrahit

  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–70 cm. Varsi haarova, nivelkohdista selvästi turvonnut, 4-särmäinen, särmistä sinipunainen, särmiä myöten runsaasti karheakarvainen, tavallisesti yläosasta myös nystykarvainen, nystykarvojen nuppi punainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, vaalean purppuranpunainen, harvoin valkoinen, 15–20 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, karvainen. Ylähuuli kupera; alahuuli tavallisesti tummakuvioinen, tyvestä keltatäpläinen, leveälti vaalealaitainen, 3-liuskainen, keskiliuska kapean neliömäinen, vain hiukan leveyttään pitempi, litteä, tylppä- tai pyöreäkärkinen, loveton, tyvellä 2 nystyä. Verhiö kellomainen, 5-liuskainen, liuskat jäykkiä, otakärkisiä. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto alaosasta pitkä-, yläosasta tiheävälinen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama tähkämäinen ryhmä varren ja haarojen päissä.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodillisia. Lapa puikea, kärjestä usein pitkäsuippuinen, sulkasuoninen, pinnanmyötäisesti karvainen, laita isohampainen. Kukinnon tukilehdet varsilehtien kaltaisia.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) soikeita, hiukan litistyneitä, lähes sileitä, ruskeita.
  • Kasvupaikka: Viljelykset, puutarhat, joutomaat, hakkuuaukeat, kalliot.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Karheapillike on meillä ilmeisesti tulokasperäinen laji, jota kasvaa toisaalta yleisenä Suomen eteläpuoliskolla, toisaalta pienehköllä alueella Länsi-Lapissa. Väliin jää laaja aukko, jossa sitä on tavattu vain harvakseltaan. Eteläiset esiintymät ovat selvästi vanhoja maanviljelyn seuralaisia, pohjoiseen laji lienee saapunut Jäämeren rannoilta, joissa sitä tavataan lahoavilta merileväkasoilta. Lajia kannattaa meilläkin etsiä typpipitoisilta paikoilta: navettapihoilta, huussintakusilta ja tunkioilta. Karheapillike leviää tarttumalla ohikulkevan ihmisen vaatteisiin tai eläimen karvoihin verhiönliuskojen kovilla ja terävillä kärjillä.

Verhiönpiikkiensä vuoksi karheapillike on kansan suussa tunnettu piikki- tai pistinheinänä. Pitkätorviset kukat lienevät innoittaneet antamaan kasville nimeksi pilliheinä tai pelkkä pilli – käypä nimi pillikekin, sehän on pilli-sanan pienennysmuoto. Samantapaisilla nimillä on kutsuttu muitakin pillikelajeja – kovin samannäköisiä nämä lähisukulaiset ovatkin. Karheapillikettä voi olla erityisen vaikea erottaa peltopillikkeestä (G. bifida) – pitkään kasvitieteilijätkin pitivät näitä kahta lajia saman kasvin muunnoksina tai alalajeina. Ne poikkeavat kuitenkin toisistaan esimerkiksi teriöittensä suhteen. Peltopillikkeen alahuulen keskimmäinen liuska on lovipäinen ja selvästi leveyttään pidempi; karheapillikkeen loveton ja jokseenkin neliömäinen. Peltopillikkeen varren nivelvälit ovat yleensä koko pituudeltaan karheakarvaisia ja nivelten alapuolella mahdollisesti olevat nystykarvat ovat vaaleanuppisia; karheapillikkeen varsi on nivelvälin puolivälistä alaspäin usein niukkakarvainen tai kalju ja nivelten alapuolella olevat nystykarvat ovat punanuppisia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page