Tilli, Anethum graveolens Tilli, Anethum graveolens Fenkoli, Foeniculum vulgare Fenkoli, Foeniculum vulgare

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Karhunjuuri

Meum athamanticum

  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen, vahvajuurakkoinen ruoho.
  • Korkeus: 15–50 cm. Varsi särmikäs, kalju, ontto. Tyvellä tuppi edellisvuotisia, kuitumaisia lehtiruoteja. Aniksen tuoksuinen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, (kellan)valkoinen (harvoin punertava–punainen), 3–5 mm leveä, terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet surkastuneet–puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 5–15. Pää- ja pikkusarjoissa enintään muutama rihmamainen suojuslehti. Pikkusarjojen ja kukkien perät keskenään hyvin eripituisia.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena (muutama lehti voi olla varsilla etenkin kukintohaaroissa). Tyvilehdet tillimäisiä, melko pitkäruotisia, kapean kolmiomaisia. Tyvilehtien lapa 3–4 kertaa, varsilehtien 1–2 kertaa parilehdykkäinen, kaikki lehdykät rihmamaisia, tummanvihreitä.
  • Hedelmä: Suikea–puikeahko, litteähkö, 2-lohkoinen, karheaharjuinen, punaruskea, 5–9 mm pitkä lohkohedelmä. Murskattuna tuoksuva.
  • Kasvupaikka: Koristekasvi, karkulainen kulttuuri- ja joutomailla.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Myös karhunkuminaksi kutsuttu karhunjuuri on alkuperäispaikoillaan vanha lääke- ja maustekasvi ja myös ruokakasvina käytetty, mutta meillä se on aika harvinainen koristekasvi. Monivuotinen, parhaiten eteläisen Euroopan vuoristoalueilla viihtyvä karhunjuuri tuoksuu yrteiltä (anis–kumina). Maku on voimakas. Juurta voi käyttää palsternakan tapaan ja lehtiä mausteena keitoissa. Ulkonäössä saattaa havaita yhtäläisyyksiä kuminan (Carum carvi) kanssa ja kukkimattomana myös tillin ja fenkolin kanssa.

Tilli (maustetilli) & Fenkoli (maustefenkoli)

Anethum graveolens & Foeniculum vulgare (Anethum foeniculoides)

Sarjakukkaiset muistuttavat kovasti toisiaan. Tässä verrataan karhunjuurta sekä tilliä ja fenkolia, jotka nekin saattavat karkailla kasvimaiden ulkopuolelle. Kaikkien lehdet ovat ’tillimäisiä’ eli ainakin kahteen kertaan kapealehdykkäisiä. Kun hiukan tarkemmin katsoo, eroja alkaa löytyä – varsinkin jos kaikki kukkivat: karhunjuuren kukat ovat valkoisia ja pää- ja pikkusarjojen tyvessä saattaa olla jokunen suojuslehti, tillin ja fenkolin kukat ovat keltaisia ja sekä pää- että pikkusarjat ovat suojuslehdettömiä. Hedelmissäkin on eroja, ei kuitenkaan kovin suuria: karhunjuuren hedelmä on karheaharjuinen, tillin siipipalteinen ja fenkolin paksuharjuinen. Karhunjuuri on huomattavasti pienempi, alle puoli metriä, tilli ja fenkoli voivat olla metrin mittaisia. Ja on toki eroa niissä lehdissäkin: tillillä ja fenkolilla on runsaasti varsilehtiä, karhunjuurella korkeintaan muutama. Ja ovat tuoksutkin erilaisia. Niin, että mitäs ne yhtäläisyydet olivatkaan?

Muita keltakukkaisia sarjakukkaiskasveja meillä on ainakin palsternakka (Pastinaca sativa). Se on helppo erottaa tillistä ja fenkolista parilehdykkäisten, ei-tillimäisten lehtiensä perusteella. Kaikki tämän sivun lajit luokitellaan syötäviksi villiyrteiksi. Mutta sarjakukkaisten kanssa pitää olla aivan varma lajin tunnistamisessa. Heimossa on muutamia tappavan myrkyllisiä lajeja.

Monikäyttöinen puutarhakarkulainen

“Fenkoli sopii käytännössä kaikille äyriäisille. On vaikea kuvitella sinisimpukka-annosta ilman fenkolia, ja välimerellinen kalakeitto ei oikeastaan ole aito ilman fenkolia.”
“Loppukesästä jo puiseviksi muuttuneita varsia voi käyttää myös grillivarrastikkuina.”
Otteet Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page