Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio

Karhunköynnös

Calystegia sepium

  • Vanhoja nimiä: Isokierto, Elämänlanka
  • Heimo: Kiertokasvit – Convolvulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen köynnöstävä ruoho.
  • Korkeus: Varsi jopa 3 metriä pitkä, köynnöstävä, kierteisesti särmikäs, kalju.
  • Kukka: Teriö leveän suppilomainen, valkoinen tai joskus vaaleanpunainen, 3–6 cm leveä, yhdislehtinen, hyvin matalaan 5-liuskainen. Verhiö 5-liuskainen, lisäksi kukan alla 2 vastakkaista, miltei verhiön peittävää esilehteä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
  • Lehdet: Kierteisesti, pitkäruotisia. Lapa kolmiomainen–herttamainen, teräväkärkinen, tyviliuskat kulmikkaita, tyvilovi V-kirjaimen muotoinen.
  • Hedelmä: Kota.
  • Kasvupaikka: Merenrantojen pensaikot, ruohostot ja leväkasaumat. Myös koristekasvi sekä viljelyjäänne ja -karkulainen puutarhoissa, takapihoilla ja joutomailla.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Haitallisuusluokitus: Haitallinen vieraskasvilaji.

Karhunköynnös ehtii yhden kesän aikana venyä parhaimmillaan yli neljän metrinkin mittaiseksi. Tämä edellyttää jopa toistakymmentä senttiä vuorokautista kasvua – kiihkeimmän kasvukauden aikaan voi melkein nähdä kasvin kasvavan. Karhunköynnös joutuu kuitenkin nousemaan kohti korkeuksia muihin kasveihin tai säleikköön kietoutuen. Nuoret taimet tekevät hapuilevia kiertoliikkeitä löytääkseen sopivan pystyn esineen tai kasvin tuekseen. Karhunköynnös kiertyy useimpien muiden köynnöstävien kasviemme tavoin aina oikealle eli ylhäältä katsottuna vastapäivään.

Karhunköynnös kasvaa meillä ilmeisesti alkuperäisenä merenrannikolla pajuihin, mesiangervoihin ja nokkosiin tukeutuen. Sitä viljellään usein myös koristekasvina parvekkeiden, kuistien ja paviljonkien ympärillä. Toisaalta monet pitävät karhunköynnöstä puutarhassaan epätoivottuna vieraana, joka elinvoimaisuudellaan tukahduttaa muut lajit. Villi ja vapautta halajava karhunköynnös ryöstäytyy helposti omille teilleen myös pihan ulkopuolelle ja puutarhakasvien jälkeläiset ovat verraten lyhyessä ajassa saavuttaneet nykyisen asemansa asutuksen lähiympäristön kasvillisuudessa. Puutarhoissa ja niiden ympäristöön villiytyneenä näkee usein myös vaaleanpunakukkaista alalajia, punakarhunköynnöstä (ssp. spectabilis); alkuperäinen alalaji valkokarhunköynnös (ssp. sepium) on aina valkokukkainen. Karhunköynnöstä muistuttava peltokierto (Convolvulus arvensis) on selvästi pienikukkaisempi ihmisen seuralainen ja sen lehdet ovat keihästyvisiä.

Myötä- vai vastapäivä

Köynnöstävien kasvien kiertosuuntaa on tutkittu ja lopputulokseksi on saatu, että 92% kiertyy oikeakätisesti, eli ylhäältä katsoen ne kiertävät vastapäivään (kasvin tyvestä katsoen kiertosuunta on myötäpäiväinen). Voisi kuvitella, että kiertosuuntaan vaikuttaisi lajin alkuperä eteläisellä tai pohjoisella pallonpuoliskolla eli auringon kiertosuunta taivaalla, mutta niin ei ole. Myötä- ja vastapäivä ovatkin aika hankalia ilmaisuja, kun aurinko kiertää havaitsijan sijainnista riippuen myötä- tai vastapäivään. Ja jos asiaa ajattelee vähän suuremmassa mittakaavassa, niin maapallohan se siinä kiertää (ja kiertäähän se aurinkokin – galaksimme keskustaa, ja havaitsijan sijainnista riippuu kiertosuunnan ilmaisu). Englanninkieli käyttääkin auringonvalosta riippumatonta ilmaisua ‘clockwise’ ja ‘anti-clockwise’.
Vertaa humala ja kiertotatar.

Muita saman heimon lajeja
Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page