© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Karhunköynnös

Calystegia sepium

  • Alalajit / määritelty omaksi lajiksi: Valkokarhunköynnös (ssp. sepium / Convolvulus sepium), Punakarhunköynnös (ssp. spectabilis / Calystegia spectabilis, Convolvulus dahuricus)
  • Vanhoja nimiä: Isokierto, Elämänlanka
  • Heimo: Kiertokasvit – Convolvulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen köynnöstävä ruoho.
  • Korkeus: Varsi jopa 3 metriä pitkä, köynnöstävä, kierteisesti särmikäs, kalju.
  • Kukka: Teriö leveän suppilomainen, valkoinen tai joskus vaaleanpunainen, 3–6 cm leveä, yhdislehtinen, hyvin matalaan 5-liuskainen. Verhiö 5-liuskainen, lisäksi kukan alla 2 vastakkaista, miltei verhiön peittävää esilehteä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
  • Lehdet: Kierteisesti, pitkäruotisia. Lapa kolmiomainen–herttamainen, teräväkärkinen, tyviliuskat kulmikkaita, tyvilovi V-kirjaimen muotoinen.
  • Hedelmä: Kota.
  • Kasvupaikka: Merenrantojen pensaikot, ruohostot ja leväkasaumat. Myös koristekasvi sekä viljelyjäänne ja -karkulainen puutarhoissa, takapihoilla ja joutomailla.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Haitallisuusluokitus: Haitallinen vieraslaji.

Karhunköynnös ehtii yhden kesän aikana venyä parhaimmillaan yli neljän metrinkin mittaiseksi. Tämä edellyttää jopa toistakymmentä senttiä vuorokautista kasvua – kiihkeimmän kasvukauden aikaan voi melkein nähdä kasvin kasvavan. Karhunköynnös joutuu kuitenkin nousemaan kohti korkeuksia muihin kasveihin tai säleikköön kietoutuen. Nuoret taimet tekevät hapuilevia kiertoliikkeitä löytääkseen sopivan pystyn esineen tai kasvin tuekseen. Karhunköynnös kiertyy useimpien muiden köynnöstävien kasviemme tavoin aina oikealle eli ylhäältä katsottuna vastapäivään.

Aiemman tiedon mukaan karhunköynnös kasvaa meillä merenrannikoilla alkuperäisenä. Uudemman teorian mukaan laji on tuotu maahamme, todennäköisesti 1700-luvulla. Sitä viljellään usein koristekasvina parvekkeiden, kuistien ja paviljonkien ympärillä. Toisaalta monet pitävät karhunköynnöstä puutarhassaan epätoivottuna vieraana, joka elinvoimaisuudellaan tukahduttaa muut lajit. Villi ja vapautta halajava karhunköynnös ryöstäytyy helposti omille teilleen myös pihan ulkopuolelle ja puutarhakasvien jälkeläiset ovat verraten lyhyessä ajassa saavuttaneet nykyisen asemansa asutuksen lähiympäristön kasvillisuudessa. Puutarhoissa ja niiden ympäristöön villiytyneenä näkee usein myös vaaleanpunakukkaista alalajia, punakarhunköynnöstä (ssp. spectabilis); meillä alkuperäisempi alalaji valkokarhunköynnös (ssp. sepium) on aina valkokukkainen. Määrittelylähteestä riippuen valko- ja punakarhunköynnös ovat omia itsenäisiä lajejaan, eivät karhunköynnöksen alalajeja. Karhunköynnöstä muistuttava ja monien lähteiden mukaan samaan sukuun kuuluva peltokierto (Convolvulus arvensis) on selvästi pienikukkaisempi ihmisen seuralainen ja sen lehdet ovat keihästyvisiä.

Muitakin karhunköynnösten näköisiä ja samaan sukuun kuuluvia kasveja saattaa löytyä puutarhoistamme ja joskus aidan takaakin karkulaisina. Niihin kuuluvat ainakin somakarhunköynnös (Convolvus dubius) sekä kirjokierto (Convolvus tricolor).

Myötä- vai vastapäivä

Köynnöstävien kasvien kiertosuuntaa on tutkittu ja lopputulokseksi on saatu, että 92% kiertyy kasvin tyveltä katsottuna myötäpäivään (ylhäältä katsoen vastapäivään). Voisi kuvitella, että kiertosuuntaan vaikuttaisi lajin sijainti tai alkuperä eteläisellä tai pohjoisella pallonpuoliskolla eli auringon kiertosuunta taivaalla, mutta niin ei ole. Myötä- ja vastapäivä ovatkin aika hankalia ilmaisuja, kun aurinko kiertää havaitsijan sijainnista riippuen myötä- tai vastapäivään. Ja jos asiaa ajattelee vähän suuremmassa mittakaavassa, niin maapallohan se siinä kiertää (ja kiertäähän se aurinkokin – galaksimme keskustaa, ja havaitsijan sijainnista riippuu kiertosuunnan ilmaisu). Englannin kieli käyttääkin auringonvalosta riippumatonta ilmaisua ‘clockwise’ (myötäpäivä) ja ‘anti-clockwise’ (vastapäivä), tai ‘right-handed’ (kierrettävä keskus on liikesuunnan oikealla puolella) ja ‘left-handed’ (kierrettävä keskus on liikesuunnan vasemmalla puolella), mutta kasveista puhuttaessa pulmana on, katsotaanko kiertosuuntaa ylhäältä vai tyvipuolelta.
Vertaa humala ja kiertotatar.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page