© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Karhunlaukka

Allium ursinum

  • Heimo: Narsissikasvit – Amaryllidaceae, alaheimo Allioideae
    (aiemmin Laukkakasvit – Alliaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakoton, sipuli pitkä, kapea, valkoinen.
  • Korkeus: 15–40 cm. Varsi 3-särmäinen, lehdetön. Hyvin voimakkaasti sipulintuoksuinen.
  • Kukka: Kehä säteittäinen, valkoinen, n. 1 cm leveä; kehälehtiä 6. Heteitä 6. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto tiheä, 6–10-kukkainen latvasarja, kukkaperät melko pitkät (10–15 mm), itusilmuton. Kukinnon alla 1–3 kalvomaista suojuslehteä, ympäröivät kukintoa nuppuvaiheessa.
  • Lehdet: Lehtiä tyvellä 2(–3), pitkäruotisia, tyvi tuppimainen. Lapa suikea, litteä, ehytlaitainen, silposuoninen.
  • Hedelmä: 3-lokeroinen, 3–4 mm pitkä kota. Siemenet mustia.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtoniityt, purolaaksot. Myös koristekasvi, harvoin villiytynyt.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Entisaikojen merenkulkijat – kauppiaat, piraatit ja muut seikkailijat – rikastuttivat luontoamme monilla uusilla kasvilajeilla. Osa näistä kulki vapaamatkustajina laivoissa, mutta joitakin tuotiin tarkoituksellakin. Merimiesten matkassa saapui luontoomme myös neljä laukkalajia, joita istutettiin satamiin sekä ankkuri- ja merkkitulipaikkojen tuntumaan.

Ennen kuin muonaa opittiin säilömään siten, että sen ravinteet säilyvät, erilaiset puutostilat olivat jatkuvasti merenkulkijoiden vitsauksena. Erityisen pelätty oli C-vitamiinin puutteesta johtuva keripukki, joka hoitamattomana johti kuolemaan. Tauti voidaan kuitenkin helposti ennaltaehkäistä ja parantaakin vitamiinipitoisia kasveja syömällä, ja karhunlaukka oli yksi entisaikain merimiesten suosima vihannes. Maineikkaampiin merenkulkijoihin lukeutuvien viikinkien matkassa laji lienee saavuttanut meidänkin rantamme. Islantilais-norjalaisissa Eddan jumal- ja sankaritaruissa mainittu pahoja henkiä karkottava sipulilaji on saattanut olla nimenomaan viikinkien karhunlaukka. Uskomus sipulien pahoja henkiä ja tuntemattomia sairauksia – joita ei välttämättä välitetty erottaa toisistaan – torjuvasta vaikutuksesta on säilynyt vuosituhansia. Nykypäivänäkin voimakkaasti tuoksuvan valkosipulin uskotaan suojaavan niin flunssalta kuin vampyyreiltakin. Sipulin aromit ovat kuitenkin alun perin osa kasvin kemiallista sodankäyntiä kilpailijoitaan vastaan. Tätäkin ominaisuutta keksittiin aikoinaan hyödyntää istuttamalla karhunlaukkaa humalatarhoihin rikkaruohoja torjumaan. Karjallekin karhunlaukka maistuu, tosin se sai maidon maistumaan sipulille – sitä ominaisuutta talonpojat tuskin arvostivat.

Villiyrttien aatelia

“Karhunlaukan maku on selkeästi miedompi kuin valkosipulin, joten sitä voi käyttää myös raakana ilman pelkoa siitä, että henki haisee vielä kahden päivän kuluttuakin.
Kevät- ja kesäaikaan minun on vaikea kuvitella annoksia, joihin karhunlaukkaa ei voisi käyttää. Korvaan keväisin ja kesäisin valkosipulin tyystin karhunlaukalla.”

Ote Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page