© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kartioakankaali

Ajuga pyramidalis

  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Rönsytön.
  • Korkeus: 10–25 cm. Varsi 4-särmäinen, kauttaaltaan runsaskarvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, vaaleansininen–sinivioletti, 10–18 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Teriön ylähuuli hyvin lyhyt, 2-liuskainen; alahuuli 3-liuskainen. Verhiö lähes säteittäinen, 5-liuskainen. Heteitä neljä, 2 pitkää ja 2 lyhyttä, teriön torven yläosaan kiinnittyneitä, enintään hieman teriöstä ulkonevia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varressa vastakkain, ruodillisia–ruodittomia. Ruusuke kukinta-aikaan jäljellä. Lapa soikea–vastapuikea, kapeatyvinen, pyöreäkärkinen, molemmin puolin tiheäkarvainen, laita matalahampainen–lähes ehyt. Kukinnon tukilehdet ruusukelehtiä huomattavasti pienempiä, vähittäin latvaa kohti pieneneviä, aina kukkia pitempiä, ylimmät usein osittain sinipunaisia.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Ahot, laidun- ja hakamaat, rehevät niityt, metsänreunat, metsiköt.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Kartioakankaali on länsieurooppalainen kasvi, jonka meikäläiset esiintymät ovat itäisin kieleke lajin levinneisyysalueessa. Laji on saapunut meille luultavasti ruotsalaisten tekemien ristiretkien (n. 1050–1290 jKr.) jälkeisenä aikana uudisasutuksen mukana. Kartioakankaali viihtyy parhaiten valoisissa metsänreunoissa, metsälaitumilla ja hakamailla. Karjan siirryttyä viljelynurmille tai navetoihin alkoi kartioakankaalin alamäki. Matalakasvuisena ja rönsyttömänä se ei pysty pitkään pitämään puoliaan tihenevässä heinikossa.

Suurimman osan elämästään kartioakankaali viettää matalana ja huomaamattomana lehtiruusukkeena. Tarpeeksi voimia kerättyään se kasvattaa keväällä hauskasti säännöllisen nelisärmäisen kukkaverson, jonka näyttävyyttä vielä korostavat sinipunaiset ylälehdet. Viesti ei jää huomaamatta myöskään kimalaisilta, jotka lienevät kasvin pääasiallisia pölyttäjiä. Akankaalin siemenissä on öljypitoinen lisäke, elaiosomi, joka houkuttelee ravinnonhakumatkalla olevia muurahaisia. Laji leviää juuri muurahaisten kuljettamana uusille kasvupaikoille.

Suomessa voi tavata kaksi muutakin akankaalilajia, rönsyakankaalin (A. reptans) ja hammasakankaalin (A. genevensis). Molemmat ovat koristekasvina viljeltyjä ja luonnossa viljelykarkulaisia. Rönsyakankaalin erottaa lähilajeistaan pitkien, jopa 50 cm mittaisten pintarönsyjen perusteella. Hammasakankaalin lehtilapojen laidat ovat isohampaisia ja heteet paljon ylähuulta pidempiä. Kaikki edellä mainitut lajit voivat myös risteytyvä keskenään.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page