Nukkahorsma, E. parviflorum Nukkahorsma, E. parviflorum Nukkahorsma, E. parviflorum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Karvahorsma

Epilobium hirsutum

  • Heimo: Horsmakasvit – Onagraceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Maarönsyt valkoisia, paksuja, jopa 20 cm pitkiä.
  • Korkeus: 50–150 cm. Varsi tav. haarova, liereä, kauttaaltaan hapsi- ja nystykarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, purppuranpunainen (hyvin harvoin valkoinen), n. 2–3 cm leveä; terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4, tiheään nystykarvaisia, kärjestä harvaan hapsikarvaisia. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti 4-liuskainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, tiheään nystykarvainen, joskus myös hapsikarvainen. Kukat useissa harsuissa, lehdekkäissä tertuissa.
  • Lehdet: Vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), ruodittomia, puolisepiviä. Lapa suikea, iso- ja tiheähampainen, tiheään karvainen.
  • Hedelmä: Putkimainen, 4-lokeroinen, 6–9 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, nystermäisiä, kaulattomia.
  • Kasvupaikka: Ojat, rannat, radanvarret, joutomaat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Karvahorsma edustaa maitohorsman ohella meikäläisen horsmalajiston kookasta laitaa – ja komeasti edustaakin: jopa puolitoista metriä korkea varsi haaroo runsaasti ja latvaosat saattavat miltei peittyä loistavan purppuranpunaisten kukkien peittoon. Karvahorsman näyttävyyttä lisää yleensä vielä sen tapa muodostaa usean neliömetrin laajuisia, tiheitä puhdaskasvustoja. Kasvin kesästä vähintään puolet kuluu ilmaverson kasvattamiseen täyteen mittaansa, ja kukinta-aika koettaa usein vasta loppukesän kynnyksellä, selvästi muita horsmakasveja myöhemmin. Keväällä itäneistä siemenistä kasvaneet yksilöt ehtivät harvoin ensimmäisenä kesänään kukalle lainkaan.

Karvahorsma on eurooppalainen laji, joka ei kuitenkaan kuulu alkuperäiseen kasvistoomme. Suomen alueelta se löytyi ensin kerran Turun satamasta 1886. Seuraavalla vuosisadalla havaintoja kertyi jo runsaammin ja varsinkin 1960-luvulta nykypäiviin laji on runsastunut ja laajentanut aluettaan. Lajille sopivan oloisia savilaaksoja on silti vielä paljon asuttamatta eri puolilla maata. Karvahorsma on hyötynyt ihmisestä aluettaan laajentaessaan, leviten usein ensin asutuskeskuksiin ja taajamista vähitellen kohti maaseutua. Lajin pysyttelee ihmisen vaikutuspiirissä, eikä leviä luonnontilaisille alueille. Karvahorsma on täysin vakiintunut vanhoilla kasvupaikoillaan, mutta pioneeriesiintymät jäävät monesti lyhytikäisiksi. Suuri koko ja vankka tyvirakenne tekevät karvahorsmasta suhteellisen vahvan kilpailijan, joka kerran jonnekin asetuttuaan säilyttää hyvin asemansa.

Nukkahorsma

Epilobium parviflorum

Luonnossamme kasvaa toinenkin silmiinpistävän karvainen horsmalaji, jonka luotti on 4-liuskainen. Nukkahorsma on luontomme alkuperäiskasvillisuutta Lounais- ja Etelä-Suomessa. Se on karvahorsmaa lyhyempi, pienikukkaisempi ja lyhytkarvaisempi, lisäksi sen karvapeite koostuu pelkistä hapsikarvoista. Nukkahorsma on karvahorsmaa harvinaisempi: se on kalkinsuosija ja kasvaa jokseenkin yleisenä vain Ahvenanmaalla, mantereen puolelta sitä tavataan vain muutamilla paikoilla, ehkä varmimmin Lohjalla.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page