© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Keltaängelmä

Thalictrum flavum

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Pitkäjuurakkoinen, rönsyllinen.
  • Korkeus: 40–100 cm. Varsi kukintoon asti haaraton, uurteinen.
  • Kukka: Säteittäinen, keltainen, n. 1 cm leveä. Terälehdet puuttuvat. Verholehtiä 4–5, vihertävänvalkoisia, varhain varisevia. Heteitä monta, palhot 3–5 mm pitkiä, keltaisia, ponnet pystyjä, selvästi palhoja lyhyempiä. Emiö erilehtinen, emejä 6–9. Kukinto lyhyehkö, tiheä, runsaskukkainen (joskus harsu ja niukkakukkainen), lähes lehdetön kerrannaishuiskilo, kukat jokseenkin pystyt, tuoksuvat.
  • Lehdet: Kierteisesti, korvakkeellisia, ruodillisia, tyvilehtien ruoti leveätyvinen, kalvoreunainen, ympäröi vartta. Varsilehtiä 5–7. Lapa puikea–kolmiomainen, leveyttään pitempi, 2–3 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät joskus korvakkeellisia. Pikkulehdykät vastapuikeita–kapean vastapuikeita, pyöreätyvisiä, kärjestä 3-liuskaisia–tylppähampaisia, reuna taakäänteinen, alapinta harmahtava.
  • Hedelmä: Noin 10-harjuinen, lyhytotainen, 3–4,5 mm pitkä, perätön pähkylä.
  • Kasvupaikka: Rantaniityt, -pensaikot, -lehdot, pellonojat ja tervaleppäkorvet, joskus niityillä.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Monet ängelmämme ovat levinneisyydeltään hyvin suppea-alaisia ja kasvupaikan ravinteisuuden suhteen vaateliaita kasveja. Rantojen korkeiden ruohojen monilukuiseen joukkoon lukeutuva keltaängelmä on meillä kuitenkin suhteellisen laajalle levinnyt. Sisämaassa laji tosin on laajoilla alueilla harvinainen tai puuttuu kokonaan, vaikka esiintyykin paikoittain lähes koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lajin suosimia kasvupaikkoja ovat kosteat, runsasmultaiset rantamaat, kosteat niityt ja pensaikot. Keltaängelmä leviää hyvin vesistöjä pitkin kelluvien pähkylöittensä avulla. Myös kasvullinen lisääntyminen on tehokasta: vahvan juurakkonsa ja laajalti ympäriinsä suikertavien vaakasuorien rönsyjen avulla keltaängelmä muodostaa tiheitä ja toisinaan laajojakin kasvustoja.

Keltaängelmä on luultavasti pääasiassa tuulipölytteinen, vaikka sen heikosti tuoksuvat kukat houkuttelevatkin hyönteisiä. Kukinnan näkyvimpiä ja värikkäimpiä osia eivät ole terälehdet vaan lukuisat heteet. Keltaängelmän nimi viittaa paitsi niiden väriin, myös kasvin värjäyskäyttöön: juurakkoa ja koko kasviakin on käytetty villan värjäämiseen keltaiseksi. Rohdoksenakin on keltaängelmällä ollut muinoin merkitystä.

Keltaängelmän vaaleat palhot ja tiheä kukinto ovat parhaita erottavia tuntomerkkejä muutoin varsin samannäköisestä hoikkaängelmästä (T. simplex). On kuitenkin hyvä muistaa että ängelmät ovat hyvin muuntelevia ja jopa itse modernin kasvitieteen isä Carl von Linné piti suvun lajeja kaikkein vaikeimpina erottaa juuri tämän piirteen takia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page