Keltaorakaunokki, C. solstititialis Keltaorakaunokki, C. solstititialis Keltaorakaunokki, C. solstititialis Piikkikaunokki, C. calcitrapa Piikkikaunokki, C. calcitrapa Piikkikaunokki, C. calcitrapa Värisaflori, Carthamus tinctorius Värisaflori, Carthamus tinctorius Värisaflori, Carthamus tinctorius

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Keltakaunokki

Centaurea macrocephala

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Karhiaiskasvit – Carduoideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vahva.
  • Korkeus: 50–120 cm. Varsi pysty, haaraton, karvainen, kukintoa kohti paksuneva.
  • Kukka: Kukat muodostavat 5–7 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia, kehräkukat torvimaisia, laitakukat kehräkukkia pidempiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto munanmuotoinen, ripsilaitaiset, pyöreät kehtosuomut limittäin monessa rivissä, vaaleanruskeita, keskeltä tummempia, Mykeröt yksittäin, perättömiä, lehtien ympäröiminä.
  • Lehdet: Kierteisesti, alemmat ruodillisia, ylemmät johteisia. Lapa puikea–suikea, ehytlaitainen–harvahampainen, karvainen, karhea.
  • Hedelmä: Soikea, hieman litistynyt, vaaleanruskea pähkylä, jonka kärjessä joskus vähäisiä sukasia.
  • Kasvupaikka: Kulttuurialueet, puistot. Koristekasvi.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kaukasukselta kotoisin oleva keltakaunokki on melko helposti tunnistettava, koska samantapaisia keltakukkaisia asteri- tai sikurikasveja meillä Suomessa ei luonnosta juurikaan löydy. Keltaohdake (Cirsium oleraceum) on ehkä sitä eniten muistuttava.

Keltaorakaunokki

Centaurea solstitialis

Keltakaunokin lähisukulainen, meillä hyvin harvinainen, 2-vuotinen keltaorakaunokki on keltakukkainen, mutta pienempi (15–70 cm), sen varsi on leveälti siipipalteinen, lehdet ovat huomattavasti kapeammat, otakärkiset, alimmat liuskaisia ja mykeröperässä on huomiota herättävän pitkät orapiikit.

Piikkikaunokki

­ Centaurea calcitrapa­

2-vuotinen piikkikaunokki on meillä harvinainen, mutta mahdollinen laji joutomailla. Se on kaunokiksi melko lyhyt (20–60 cm), vaalean (sini)punakukkainen, mykerö nimensä mukaisesti hyvin piikkinen. Piikkikaunokin pähkylät ovat lenninhaivenettomia (eli kasvitieteellisesti ilmaistuna pappus puuttuu).

Värisaflori

Carthamus tinctorius

Harvinainen yksivuotinen värisaflori on rakenteeltaan keltakaunokin tapainen, mutta eroja löytyy: värisaflori on pienempi (20–60 cm), kukat ovat oranssinkeltaisia ja lehdet piikkilaitaisia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page