© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Keltamajavankaali

Lysichiton americanus

  • Heimo: Vehkakasvit – Araceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Maavarsi ryömivä, tumma, jopa 30 cm pitkä, 5 cm paksu. Usein laajoja kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 10–50 cm. Varsi pysty, kukinnan jälkeen pitenevä.
  • Kukka: Kehä surkastunut, kukka säteittäinen 4-lukuinen, n. 5 mm leveä, valkoinen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto tiheä, runsaskukkainen 5–15 cm pitkä puikelo. Kukinnon maljamainen tukilehti kirkkaan keltainen, puikea, 10–30 cm, putoaa kukinnan jälkeen. Kukat voimakkaasti tuoksuvia.
  • Lehdet: Tyvellä ruusukkeena, lyhytruotisia. Tyvi tuppimainen. Lapa puikea–soikea, herttatyvinen, ehytlaitainen, kalju, kiiltävä. Lehdet kasvavat vielä kukinnan jälkeen ja voivat saavuttaa yli metrin korkeuden
  • Hedelmä: Vihreä, pyöreä, mehevä n. 5 mm leveä marja, jossa siemeniä 2.
  • Kasvupaikka:, Kosteikot, puronvarret, ojat, hetteiköt, mutaisten lampien rannat. Koristekasvi ja vielä toistaiseksi harvinainen karkulainen.
  • Kukinta: Toukokuu. Aloittaa kukinnan ennen lehtien ilmestymistä.
  • Haitallisuusluokitus: Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji. On myös EU:n vieraslajiluettelossa.

Puikelomaisesta kukinnosta voi päätellä ihan oikein, että keltamajavankaali on sukua vehkalle. Ja vaikka keltamajavankaalia ei Suomen luonnossa kovinkaan helposti tapaa, on laji listattu meilläkin (kuten koko EU:ssa) haitallisten vieraslajien joukkoon, ehkä varmuuden vuoksi hiukan ennakkoon. Eihän sitä koskaan tiedä. Koristekasvina Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa keltamajavankaalia meillä jonkin verran pidetään puutarhojen kosteikkokasvina, ja pelkona ehkä on, että tämä haisunäädän hajuinen (ainakin ruotsalaisten ja englantilaisten mielestä, jotka ovat antaneet lajinimeksi ‘skunkkalla’ ja ‘skunk cabbage’ eli haisunäätävehka ja haisunäätäkaali), kosteilla paikoilla viihtyvä isolehtinen ja ihan hauskan näköinen laji valtaa kosteikkojamme. Englannissa, Irlannissa ja meitä lähimpänä Etelä-Ruotsissa näin on jo tapahtunut ja Suomestakin Uudeltamaalta löytyi vuonna 2005 ensimmäinen suomalainen luontoomme karannut keltamajavankaalikasvusto, joka oli kaiken lisäksi vielä osittain luonnonsuojelualueella.

Puutarhureita varmasti viehättävät keltaiset kukinnon suojalehdet, mutta varsinkin suuret ruusukelehdet, joiden lavan pituus keskikesällä kukinnon jälkeen ylittää helposti metrin ja pitää varmasti monissa puutarhoissa suurimpien lehtien titteliä.

Vieraslaji

Vieraslajiksi kutsutaan sellaista luontoon levin­nyttä lajia, joka ei alun perin ole kuulunut ekosys­teemiin eikä olisi pystynyt sinne omin neuvoin le­viämään. Vieraslaji on ylittänyt luontaiset leviä­misesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston ihmisen tietoisella tai tahattomalla myötävaiku­tuksella.

Karanneen vieraslajin metsästäjälle

Luonnossa havaitut keltamajavankaaliyksilöt voi hävittää kitkemällä ne juurineen maasta. Pienet yksilöt irtoavat helposti käsin, mutta jo parivuotiaat ovat tiukasti juurtuneita ja vaativat irrotukseen työkalun. Kukinnot on syytä katkaista sekä pihoilla että luonnossa viimeistään kukinnan lopulla toukokuussa, ennen siementen kypsymistä, jotta leviäminen estetään.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page