Rikkapähkämö, S. arvensis Rikkapähkämö, S. arvensis Rikkapähkämö, S. arvensis Rikkapähkämö, S. arvensis Rikkapähkämö, S. arvensis Rikkapähkämö, S. arvensis

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Keltapähkämö

Stachys annua

  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora. Maarönsyllinen, rönsyt mukulalliset.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi haaraton–haarova, ontto, 4-särmäinen, lyhytkarvainen, joskus kalju, nivelvälit korkeintaan hieman lehtiä pitempiä. Heikosti pahanhajuinen–lähes hajuton.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, vaaleankeltainen–lähes valkoinen, alahuuli punatäpläinen, 10–16 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Ylähuuli kupera, karvainen, nystykarvainen, alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliskoja suurempi, pyöreähkö. Verhiö 5–8 mm, lähes säteittäinen, 5-liuskainen, epäselvästi 10-suoninen, liuskat otakärkisiä. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä, 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä.
  • Lehdet: Vastakkain, alimmat lyhytruotisia, ylimmät ruodittomia. Tyviruusukkeeton. Lapa vaaleanvihreä, (kapean)soikea, matalaan pyöreä–suippotyvinen, vaaleahkonvihreä, kalju–niukkakarvainen, laita tylppähampainen. Kukinnon tukilehdet pieniä.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) hiukan särmikkäitä, kiiltäviä, ruskeita.
  • Kasvupaikka: Pellot, puutarhat, joutomaat.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Etelä-Euroopasta kotoisin oleva keltapähkämö on meillä vielä melko harvinainen rikkakasvi. Se on yksivuotinen, niin kuin sen lajinimi annua antaa ymmärtää (latinan annuus = vuosittainen, yksivuotinen).

Rikkapähkämö

Stachys arvensis

Myös toinen vaaleakukkaisista pähkämöistämme, rikkapähkämö on yksivuotinen. Rikkapähkämön kukat ovat pienempiä (6–8 mm), punertavia ja sen lehdet ovat puikeita (keltapähkämöllä suikeita).

Epätieteellistä pähkä(mö)ilyä lajinimillä

Rohtopähkämö, Stachys officinalis. Stakhys tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa tähkää kuvastaen pähkämöiden kukintorakennetta. (Olisiko parempi nimi tähkämö?) Officina on latinaa ja tarkoittaa työpajaa ja tässä tapauksessa lääkepajaa, eli suomen kielen ‘rohto’ on oivallinen sovellus. Ruotsiksi humlesyska eli humalapähkämö (viittaa kasvitieteelliseen humalaan, Humulus lupulus).
Peltopähkämö, S. palustris. Latinan paluster tarkoittaa suoperäistä. Meillä peltopähkämöä tavataan enemmän pelloilla kuin soilla, mistä lajinimi. Ruotsiksi knölsyska eli mukulapähkämö kertoen lajin juurimukuloista.
Lehtopähkämö, S. sylvatica. Latinan sylva tarkoittaa metsää. Meillä erityisesti lehtometsien laji. Ruotsiksi stinksyska eli löyhkäpähkämö. Haistakaapa, niin huomaatte myös ruotsalaisen lajinimen olevan oikean, vaikka nimen tieteellisyystaustaa se ei noudatakaan.
Rikkapähkämö, S. arvensis. Latinan arvum tarkoittaa peltoa, mutta kun peltopähkämö lajinimi oli jo varattu eikä mitään hyötykäyttöä ole keksitty, niin olkoon rikkapähkämö. Ruotsiksi åkersyska ihan tieteellisen nimen mukaisesti.
Keltapähkämö, S. annua. Latinan annus tarkoittaa vuotta viitaten lajin yksivuotisuuteen. Ruotsiksi gulsyska eli keltapähkämö. Sekä suomen että ruotsin kieli valikoivat kukan värin nimen perusteeksi.
Jalopähkämö, S. macrantha. Kreikan kieleen perustuva macrantha on suomennettuna isokukkainen. Jalo on mainio suomennos. Ruotsiksi praktbetonika eli loistopähkämö. Nimenantajille tasapeli.
Nukkapähkämö, S. byzantina. Byzantium tarkoittaa Konstantinopolia eli nykyistä Istanbulia kuvastaen kasvin alkuperää. Ruotsiksi lammöron eli karitsankorvat kuvastaen lehtien olemusta – samoin kuin suomen kielen nukka.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page