© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Keltasauramo

Anthemis tinctoria

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–80 cm. Varsi haaraton—lyhythaarainen, etenkin latvasta lyhytkarvainen. Ryydintuoksuinen.
  • Kukka: Kukat muodostavat 2,5–4,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kirkkaankeltaisia (harvoin vaaleankeltaisia), laitakukat kielimäisiä, kärjestä 3-hampaisia; kehräkukat torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto puolipallomainen, kehtosuomuja monta riviä, kapeita, pyöreäkärkisiä, kalvolaitaisia, ripsireunaisia, karvaisia. Mykeröt yksittäin haarojen kärjissä.
  • Lehdet: Kierteisesti, lähes ruodittomia. Lapa 2 kertaa pariliuskainen–lehdykkäinen, päältä kalju, alta lyhytkarvainen, harmahtava, pikkuliuskat–lehdykät hammasmaisia, otapäisiä.
  • Hedelmä: Litteä, kulmikas, heikosti harjuinen, ruskea pähkylä, jonka kärjessä kalvopalle.
  • Kasvupaikka: Pientareet, ahot, kedot, kalliot, tienvarret, ratapihat, satamat, sorakuopat, joutomaat. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.

Keltasauramo on Suomessa muinaistulokas eli arkeofyytti: sen pähkylöitä on löydetty kaivauksissa Turun seudulta 1300–1500-lukujen maakerrostumista. Tuolloin se lienee kuitenkin ollut vielä niukka ja paikallinen erikoisuus. Laji lienee kulkeutunut meille pääasiassa keski- ja eteläeurooppalaisen heinänsiemenen joukossa ja yleistynyt vasta kylvöheinän viljelyn laajentuessa. Sen kukoistuskausi ajoittui heinänviljelyn alkuaikaan 1800-luvun loppupuolelle. Taantuminen alkoi viljelyteknologian kehittyessä: heinäpelloilta laji hävisi jo vuosikymmeniä sitten ja on nykyisin yleisin kuivilla kedoilla ja tienpientareilla. Jonkinlaista hyötykäyttöäkin keltasauramolle on keksitty. Tieteellinen lajinimi tinctoria perustuu lajin värjäyskäyttöön: mykeröiden kirkkaankeltaista väriainetta on käytetty villa- ja silkkilangan värjäämiseen. Nykyisin värikäs keltasauramo on melko suosittu puutarhojen koristekasvi, joka kukkii pitkään, melkein koko kesän. Yksittäiset kasviyksilöt eivät ole kovin pitkäikäisiä, mutta kanta lisääntyy omatoimisesti siemenestä sopivilla paikoilla, vaikkapa pihan hoitamattomassa, ketomaisessa nurkassa.

Erotukseksi keltasauramon kokokeltaisesta kukinnosta muiden Suomessa kasvavien sauramoiden laitakukat ovat valkoisia. Näistä yleisin on peltosauniota (Tripleurospermum perforatum) muistuttava peltosauramo (A. arvensis), tosin sekin on taantunut voimakkaasti. Keltasauramoa nimitetään usein keltaiseksi päivänkakkaraksi. Keltasuvikakkara (keltapäivänkakkara, Glebionis segetum) on kuitenkin aivan eri kasvi, Välimeren alueen laji, jota tavataan luonnossamme vain satunnaisesti.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page