© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Keltasormustinkukka

Digitalis grandiflora

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 2- tai monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 40–120 cm. Varsi haaraton, yläosasta tankeakarvainen.
  • Kukka: Teriö kellomainen tai suppilomainen, hieman vastakohtainen, keltainen, yleensä sisältä ruskeasuoninen tai –täplikäs, 30–45 mm pitkä, yhdislehtinen, matalaan 4-liuskainen, nuokkuva. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 4, joista 2 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto on runsaskukkainen, pitkä, toispuolinen latvaterttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvellä pitkäruotisia, ylempänä yhä lyhytruotisempia. Lapa soikea–suikea–puikea, epäsäännöllisen sahalaitainen, alta jäykkäkarvainen, päältä tavallisesti kalju.
  • Hedelmä: Puikea kota.
  • Kasvupaikka: Metsänreunat, joutomaat, puutarhat. Koristekasvi ja viljelykarkulainen.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Sormustinkukkien suvussa on parikymmentä lajia, useimmat eurooppalaisia ja välimereisiä. Keltasormustinkukan luontainen levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta pitkälle Siperiaan. Meitä lähinnä se kasvaa luonnonvaraisena Baltian maissa saakka, pohjoisimpana Riian tienoilla ja Saarenmaalla. Tieteellisen lajinimensä grandiflora mukaisesti isokukkaista ja kaunista kasvia kasvatetaan meillä jonkin verran koristekasvina. Toisin kuin tunnetumpi kaksivuotinen sukulaisensa rohtosormustinkukka (D. purpurea), se viihtyy vuosikausia samalla kasvupaikallaan, toisaalta se ei kylväydy yhtä helposti. Maamme lounaisimmassa kolkassa Ahvenanmaalla sille on kehittynyt jokseenkin vakiintunut luonnonkanta, vaikka laji on sielläkin harvinainen.

Suvun muiden jäsenten tapaan keltasormustinkukka on hyvin myrkyllinen sisältämiensä glykosidien, digitoksiinin ja digitaleiinin vuoksi. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos mielii lajia kotipuutarhaansa – ainakin pikkulapsiperheiden pihamaalle sen istuttamista on syytä harkita kahdesti. Sormustinkukkien sisältämiä aineita käytetään sydänlääkkeenä ja keltasormustinkukkaakin on muualla maailmassa viljelty lääkekasviksi, mutta meillä sen merkitys on vähäinen.

Pikkusormustinkukka

Digitalis lutea

Ainakin joistakin puutarhoista meillä voi tavata toistakin (kolmattakin) keltakukkaista sormustinkukkaa (myös rohtosormustinkukka voi olla keltakukkainen). Tämä kolmas keltakukkainen sormustinkukka on lajinimeltään pikkusormustinkukka ja niinkuin arvata voi, se on näistä maintuista lajeista pienin (40–80 cm), pienikukkasin (alle 25 mm) ja lisäksi vielä kapealehtisin. Pikkusormustinkukan teriöt ovat täplättömiä ja sisäpuolelta karvaisia.

Villasormustinkukka

Digitalis lanata

Villasormustinkukka on meillä melko harvinainen koristekasvi, joka kuitenkin saattaa karata aidan taakse, ei kovin kauaksi. Sen villakarvaiset kukat ovat kermankeltaisia, tummasuonisia. Kooltaan villasormustinkukka on samaa luokkaa kuin pikkusormustinkukka.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page