Ternivuokko Slideshow

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Keltavuokko

Anemone ranunculoides

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, suikertava, ruskea, rönsymäinen.
  • Korkeus: 7–30 cm. Varsi haaraton, tyveltä kalju.
  • Kukka: Kehä säteittäinen, keltainen, 15–30 mm leveä. Kehälehtiä 5, ulkopinnalta karvaisia. Heteitä monta, keltaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukkia 1 tai 2, harvoin enemmän.
  • Lehdet: Tyvilehtiä 1, se pitkäruotinen, 3–5-liuskainen, isohampainen, karvareunainen. Varsilehdet 3-lehtisenä kiehkurana, lyhytruotisia. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät kapeahkoja, edelleen halkoisia–isohampaisia.
  • Hedelmä: Karvainen, lyhytotainen, 3–4 mm pitkä pähkylä, joita useita yhdessä. Hedelmystö pysty.
  • Kasvupaikka: Rehevät rantalehdot, lehtoniityt, purolaaksot, puistot. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Touko–­kesäkuu.

Keltavuokko on levinnyt meille aikoinaan sekä lounaasta että kaakosta. Sen nykyisen levinneisyyden ydinaluetta ovat lounaisen Suomen ja Ahvenanmaan jalopuumetsiköt ja lehdot. Vaatelias keltavuokko ei tyydy mihin tahansa metsänpohjaan, vaan vaatii viihtyäkseen hyvin viljavan ja multaisen, mieluiten saven pohjustaman alustan. Laji muodostaa laajoja, puhtaita, kullankeltaisia kasvustoja vain maamme parhaissa paikoissa, tavallisesti sitä on vain pieninä laikkuina valkovuokon seassa. Luontaisen esiintymisalueen äärirajat tulevat vastaan jo Oriveden, Eräjärven ja Jämsän tienoilla, mutta ihminen on laajentanut lajin levinneisyyttä siirtelemällä sitä luonnosta puistojen ja puutarhojen somistukseksi.

Entisaikaan kasveja nimiteltiin kasvitieteen piirissäkin vähän miten sattuu. Keltavuokkokin tunnettiin monenkirjavilla, usein kuvailevilla ja pitkillä latinankielisillä nimillä, esimerkiksi Nemorosus flore luteo, vapaasti suomennettuna ’lehdoissa kasvava keltainen kukka’! Ruotsalainen luonnontutkimuksen monitoimimies Carl von Linné vakiinnutti vuonna 1753 yhä käytössä olevan tavan eliöiden kaksiosaisista tieteellisistä nimistä. Nimistä ensimmäinen, keltavuokon tapauksessa Anemone on vuokkojen suvun tieteellinen nimi ja jälkimmäinen, ranunculoides tarkoittaa sen tiettyä lajia. Luokittelu on kuitenkin ihmisen luoma, eivätkä lajit ole aina luonnossa yhtä selvärajaisia. Keltavuokkokin saattaa muistuttaa melkoisesti valkovuokkoa (A. nemorosa). Kukkivia kasveja tuskin sekoittaa toisiinsa, mutta kukattomanakin keltavuokon voi erottaa valkovuokosta varsilehtien lyhyempien ruotien perusteella. Lajit saattavat myös risteytyä keskenään: syntyvä ternivuokko (A. nemorosa × ranunculoides) on vaaleankeltakukkainen ja muutenkin jokseenkin kantalajiensa välimuoto.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page