Morsiusharso, G. paniculata Morsiusharso, G. paniculata

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kesäharso

Gypsophila elegans

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi yläosasta haarova, kalju, puhtaanvihreä.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–punertava–violetti, n. 1,5 cm leveä; terälehtiä 5, lovipäisiä, violettijuovaisia. Lisäteriö puuttuu. Verhiö kellomainen, 5-liuskainen, valkojuovainen, ulkoverhiötön. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto harsu, runsaskukkainen viuhko.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Lapa suikea–lähes tasasoukka, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: 4-liuskaisesti aukeava kota.
  • Kasvupaikka: Pihat, joutomaat, lastauspaikat. Koristekasvi, joskus viljelykarkulainen.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kesä- ja morsiusharsoa viljellään puutarhoissamme koristekasveina. Molemmat lajit saattavat satunnaisesti karata luontoomme puutarhojen lähistöille. Yksivuotisena kesäkukkana kasvatettavalla kesäharsolla on monivuotista morsiusharsoa isommat, useimmiten puhtaan valkoiset kukat. Kesäharson luontaiset kasvupaikat sijaitsevat Etu-Aasiassa. Toisinaan sitä on kulkeutunut maahamme myös viljelykasvien siementen mukana. Suvun tieteellinen nimi, gypsophila, ’kipsistä pitävä’, viittaa monien lajien suosimiin kasvupaikkoihin. Meillä ei kipsikallioita ole, mutta kalkkipitoisesta alustasta raunikit kyllä pitävät. Puutarhassa viihtyäkseen ne vaativat luonnonoloja jäljittelevän avoimen paikan ja hyvin vettä läpäisevän, runsasravinteisen hiekka- tai moreenimaan. Kuivakkokasveille tyypilliseen tapaan raunikkien juuristo on usein voimakkaasti kehittynyt. Juuret sisältävät suuria määriä saponiineja, orgaanisia yhdisteitä jotka vaahtoavat voimakkaasti vedessä ja pystyvät liuottamaan rasvoja. Niitä onkin käytetty kankaiden pesuun.

Morsiusharso

Gypsophila paniculata

Useimmille suomalaisille tulee harsokukista varmaan ensimmäiseksi mieleen morsiusharson ilmava ja runsashaarainen kukinto satoine pienine kukkineen. Morsiusharsoa käytetään kukkakimpuissa ruusujen tai muiden isokukkaisten lajien lisänä ja sitä suositaan myös kuivakukkavihkoissa. Morsiusharso on kotoisin alueelta, joka ulottuu Keski- ja Itä-Euroopasta Keski-Aasiaan. Alkuperäisillä paikoillaan morsiusharso on arokasvi.
Puutarhakarkulaisten, kesä- ja morsiusharson lisäksi meillä kasvaa kaksi luonnonvaraista raunikkien suvun lajia. Kangasraunikki (G. fastigiata) on rauhoitettu harjukasvi, mutta yksivuotinen ketoraunikki (G. muralis) on viime vuosina kasvattanut suosiotaan amppelikasvina.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page