© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kesämaitiainen

Leontodon hispidus

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Sikurikasvit – Cichorioideae (aiemmin Sikurikasvit – Cichoriaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi lehdetön, haaraton ja 1-mykeröinen, tav. tiheään tähtikarvainen (joskus lähes tai täysin kalju).
  • Kukka: Kukat muodostavat 2–4 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kirkkaankeltaisia (laitimmaiset punajuovaisia), kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin, karvaisia, vihreitä. Mykerö yksittäin kukkavanan päässä, vana enintään vähän paksuneva, nuput nuokkuvat.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena. Lapa suikea, pariliuskainen–isohampainen, liuskat leveitä.
  • Hedelmä: Pähkylä, jonka kärjessä kellanvalkoisia sulkahaivenia.
  • Kasvupaikka: Ravinteiset kedot, niityt, luonnonlaitumet, vanhat kaskiahot, tienpientaret.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Kesämaitiainen ei ole Suomessa läheskään yhtä yleinen kuin sukulaisensa syysmaitiainen (L. autumnalis). Lajia kannattaa etsiä etenkin vanhan kaskikulttuurin alueelta, vaikka sieltäkin se on hiljalleen taantunut kasvupaikkojen kuusettuessa. Kesämaitiainen on niin sidoksissa perinnebiotooppeihin, että sen arvellaan saapuneen maahamme idästä kaskikulttuurin mukana, suunnilleen 4000 vuotta sitten. Kesämaitiainen on parhaiten voimissaan Itä-Suomen parhailla laidunkedoilla ja viimeisillä kaskiahoilla. Länsi-Suomessa se on satunnainen tai pysyvänä hyvin pienialainen ja entisestään harvinaistunut kasvupaikkojen umpeenkasvaessa. Lisääntyvää varjostusta laji on paikoin paennut tienvarsille ja pientareille.

Maitiaiset erottaa helpoiten toisistaan syysmaitiaisen haarovista kukkavanoista ja kapeammista lehdistä. Maitiaisissa esiintyy paljon lajinsisäistä muuntelua, joka tosin ei yleensä hankaloita lajien erottamista toisistaan. Suomessa kesämaitiaisesta tavataan paikoin melkein tai täysin kaljua muotoa. Karvaisuuden erot johtuvat ilmeisesti vain muutamasta perintötekijästä, eikä poikkeavaa muotoa ole katsottu aiheelliseksi kuvata uutena muotona tai alalajina. Maitiaiset vaativat käytännössä aina ristipölytyksen ja eri muodot sekoittuvat keskenään vapaasti. Lähisukuisissa voikukissa ja keltanoissa tilanne on tyystin toisenlainen: siemenet muodostuvat apomiktisesti, ilman hedelmöitystä, eli jälkeläiset ovat emokasvien kopioita ja kaikenlaiset pienetkin muutokset ovat siksi hyvin pysyviä. Kesämaitiaista voi erehtyä pitämään myös voikukkana, mutta viimeistään siementen kypsyessä ne erottaa helposti: voikukan pähkylän laskuvarjomainen lenninhaivenisto (pappus) on varrellinen ja karvat yksinkertaisia hapsia, maitiaisen siemeniä kannattelee varreton, sulkamaisten haiventen muodostama tupsu.

Mikähän perhonen ruudussa 7?

Yritäppä tunnistaa. Jos ei onnistu, niin klikkaa tästä varmaa tietoa. Ja tästä uusi perhoskysymys.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page