Hopeahärkki Hopeahärkki, C. tomentosum Hopeahärkki, C. tomentosum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ketohärkki

Cerastium arvense

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Löyhän mattomaisesti mätästävä.
  • Korkeus: 10–30 cm. Varsi koheneva–pysty, siirottavasti hienokarvainen (latvasta myös nystykarvainen), lehtihangoissa kukattomia haaroja.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, 1,5–2 cm leveä; terälehtiä viisi, 9–13 mm pitkiä, n. 2 kertaa verholehtien pituisia, matalaan 2-liuskaisia. Verholehtiä 5, soikeita, nystykarvaisia, leveälti kalvolaitaisia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 5-vartaloinen, 5-luottinen. Kukinto 2-haarainen viuhko, kukkia 4–10.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Varren haarat tukilehtineen muistuttavat usein lehtikiehkuroita. Lapa kapeansuikea–lähes tasasoukka, teräväkärkinen, ehytlaitainen, kalju–lyhytkarvainen, harmaanvihreä.
  • Hedelmä: Liereä, suora, kellanruskea, 10-liuskaisesti aukeava, 6–8 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Rinnekedot, tienvarret, pellonpientareet, laitumet, joutomaat, kylvö- ja puistonurmet.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Ketohärkki tavattiin maassamme ensi kerran 1800-luvun puolivälissä. Kiihkeimmin laji näyttäisi yleistyneen 1930-luvulla, mutta kenties vasta silloin luonnontutkijat alkoivat katsoa nämä kasvistomme uudemmat osakkaat tarkkailemisen arvoisiksi. Ketohärkin asettuminen luontoomme kytkeytyy luonnonniittyjen korvautumiseen kylvönurmilla ja -laitumilla: laji saapui meille ulkomaisen heinänsiemenen mukana monen muu kasvin tavoin. Ketohärkin voimakas kasvullinen lisääntyminen rönsyistä johtaa usein yhdestä yksilöstä alkaneiden laajojen kasvustojen muodostumiseen. Kuitenkin jo ketohärkin saapumistavasta voi siemenellistäkin lisääntymistä päätellä tapahtuvan. Kaunis kukinta alkaa juhannuksen tienoilla ja jälkikukintaa saattaa esiintyä vielä alkusyksylläkin.

Ketohärkki ei liene vieläkään saavuttanut lopullista levinneisyyttään, vaan uusia aluevaltauksia tapahtuu yhä. Tavallisimmat kasvupaikat löytyvät ihmiskulttuurin alaisuudesta, tienvieruksilta ja rinneniityiltä. Lähisukulainen, kuivilla kedoilla viihtyvä nurmihärkki (C. fontanum) on suvun yleisin laji Suomessa, mutta ketohärkkiä selvästi pienikukkaisempi ja lisäksi sen terälehdet ovat jotakuinkin verholehtien pituiset. Lappiin ketohärkki ei ole vielä levinnyt. Siellä kasvava isokukkainen härkki on todennäköisimmin hieman ketohärkkiä leveälehtisempi, mutta muuten varsin samantapainen tunturihärkki (C. alpinum), joka on melko yleisesti siirtynyt luonnonkasvupaikoiltaan pohjoisen joutomaille ja pientareille.

Hopeahärkki

Cerastium tomentosum

Ketohärkin eteläeurooppalainen lähisukulainen, nukkalehtinen hopeahärkki on puutarhojemme suosituimpia kivikkokasveja. Usein senkin kasvustojen liepeet hiipivät tontin ulkopuolelle luontoomme tai päätyvät puutarhajätteen mukana kasvamaan oman onnensa nojassa lähikallioille.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page