© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ketokäenminttu

Clinopodium acinos

  • Lat. synonyymi: Satureja acinos, Acinos arvensis
  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–30 cm. Yleensä monivartinen. Varsi pysty–koheneva, pyöristyneesti 4-särmäinen, karvainen, usein punertavan violetinsävyinen. Hyväntuoksuinen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, punertavansininen, 7–10 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, karvainen. Ylähuuli litteä; alahuuli valkokuvioinen, 3-liuskainen, keskiliuska sivuliskoja suurempi, lovipäinen. Verhiö käyrän lieriömäinen, pulleatyvinen, 2-huulinen, 11–13-suoninen, 5-liuskainen, ylähuulen 3 liuskaa alahuulen liuskoja lyhyempiä. Heteitä 4, joista 2 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, erillisten lehtihankaisten kiehkuroitten muodostama ryhmä varren päässä.
  • Lehdet: Vastakkain, hyvin lyhytruotisia. Lapa kapeanpuikea–suikea–lähes soikea, ehytlaitainen–harvaan matalahampainen, molemmin puolin lyhytkarvainen. Kukinnon tukilehdet varsilehtien kaltaisia.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) pyöristyneitä, kellanruskeita.
  • Kasvupaikka: Kedot, törmät, kalliot, harjurinteet, tienvarret. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Ketokäenminttu on meillä usein lyhytikäinen monivuotinen kasvi, mutta jää toisinaan yksivuotiseksi. Eteläisemmän Euroopan suotuisemmissa oloissa se ehtii ilmeisesti poikkeuksetta toteuttaa koko elämänkiertonsa yhden kesän aikana, joten monivuotisuus on sopeuma lyhyempään ja viileämpään kasvukauteemme. Laji on nimensä mukaisesti jonkin verran kulttuurihakuinen ketojen ja pientareiden kasvi, sen alkuperäiset kasvupaikat sijaitsevat harjurinteillä ja valoisilla kallioilla.

Ketokäenmintun vihreissä osissa on voimakas, miellyttävä tuoksu, joka saattaa tuoda mieleen maustehyllystä tutun kyntelin (Clinopodium hortense, myös Satureja hortensis). Muinaiset roomalaiset käyttivät nimeä satureja juuri tästä kasvista – Linné laajensi sittemmin nimen käsittämään koko suvun kasveja. Nimen alkuperä on mahdollisesti viitannut kreikkalaisen mytologian satyyreihin, riettaisiin miespuolisiin luonnonhenkiin. Myytin mukaan tämä satyyrien asuinsijoilla vuoristoniityillä viihtyvä kasvi oli niiden voimakkaan sukupuolivietin aiheuttaja. Ainakin kynteliä on yritetty ennenmuinoin käyttää lemmennostattamiseen, vaikka nykyisin se onkin tutumpi pippurimaisena mausteena. Pienikokoista ja meillä melko harvinaista ketomäenminttua ei ole käytetty mausteena, mutta tarkkanenäinen kasviharrastaja saa vainun tämän viehättävän pikku kasvin suvusta jo hajun perusteella. Ketomäenmintun tieteellinen lajinimi acinos juontaa juurensa kreikankielisestä sanasta akinos, joka tarkoittaa hyväntuoksuista kasvia.

Toinen meillä kasvava suvun edustaja, mäkiminttu (C. vulgare) poikkeaa ketokäenmintusta mm. karmiininpunaisen ja suuremman teriönsä suhteen. Lisäksi mäkimintun lehdet ovat miltei tuoksuttomia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page