© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Keväthanhikki

Potentilla crantzii

  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 5–30 cm. Varsi rento–koheneva, yläosasta haarova, siirottavakarvainen, punertava.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kirkkaankeltainen, 15–20 mm leveä; terälehtiä 5, lovikärkisiä, usein tyveltä oranssitäpläisiä, 8–10 mm pitkiä, verholehtiä pitempiä. Verhiö 5-liuskainen, ulkoverhiöllinen, ulkoverhiön liuskat kapeita, verholehtien pituisia. Heteitä 20. Emiö erilehtinen, emejä väh. 10. Kukinto kapea, harsu, 3–10-kukkainen huiskilo.
  • Lehdet: Tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet kierteisesti, lyhytruotisia–ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, tav. 3-lehdykkäinen (tyvilehdet joskus 5-lehdykkäisiä). Lehdykät suikeita–vastapuikeita, vain kärkiosasta hammaslaitaisia, päältä kaljuja, alta karvaisia. Korvakkeet soikeita–suikeita–puikeita.
  • Hedelmä: Soikeahko, kiilloton, matalaharjuinen pähkylä, joita useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Kedot, kalliot, pihamaat, pientareet, lehtoniityt, rantatörmät, paljakoiden tunturiniityt, ravinteiset kankaat, kalliopahtojen pengermät.
  • Kukinta: Huhti–elokuu.

Keväthanhikin suomalainen levinneisyys on vahvasti kaksijakoinen: se on yleinen etelässä ja pohjoisessa, mutta harvinainen maan keskiosassa. Eteläpuoliskollaan keväthanhikki on selvästi yleisin Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomen rannikkoseuduilla, vähän harvinaisempi Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä ja Satakunnan eteläosissa. Lajin pohjoinen alue alkaa Sallasta, Saariselältä ja Ounas-Pallaksen tunturijaksolta. Monimuotoinen laji viihtyy happamilla niityillä, mutta kelpuuttaa rehevätkin niittymaat, ahomaiset perinneympäristöt, aurinkoiset kalliokedot sekä metsän aukkopaikat kasvupaikoikseen. Lapissa laji on yleisimmillään paljakkavyöhykkeessä.

Keväthanhikin suomalaisittain kaksiosainen ja laajemmin tarkasteltuna hyvinkin moniosainen levinneisyysalue täytynee olla jäänne muinaisesta yhtenäisemmästä alueesta, jota jääkaudet ovat pirstoneet ja osin tuhonneet. Eteläinen ja pohjoinen keväthanhikki ovat usein hieman erinäköisiä, pohjoinen on isompi ja sen lehdet usein poikkeuksetta vain kolmelehdykkäisiä. Mitään selvää rajaa ei kuitenkaan ole ollut mahdollista vetää, joten keväthanhikin jakaminen alalajeihin tai muotoihin ei ole mielekästä.

Keväthanhikin nimi viittaa levinneisyyden eteläiseen puoliskoon Lounais-Suomessa, jossa kasvi aloittaa kukintansa loppukeväällä valkovuokkojen jälkeen; Lapissa se ehtii kukalle vasta kesä–heinäkuun vaihteessa. Keväthanhikin hohtavankeltaiset, usein terälehtien tyveltä eloisan oranssit kukat vangitsevat kulkijan katseen. Ei kuitenkaan tarkoin tiedetä, tarvitseeko keväthanhikki värikkäitä kukkiaan enää mihinkään: sen siemenet kehittynevät useimmiten ilman hedelmöitystä, apomiktisesti.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page