© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kevätkynsimö

Draba verna

  • Lat. synonyymi: Erophila verna
  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen, ylitalvinen ruoho.
  • Korkeus: 3–10 cm, hedelmävaiheessa jopa 15 cm. Varsi lehdetön vana.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, n. 0,5 cm leveä, valkoinen, tyvi yleensä kellertävä; terälehtiä 4, kärjestä syvään halkoisia (näyttää 8-terälehtiseltä), 2–4 mm pitkiä. Verholehtiä 4, usein punertavia. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena. Lapa suikea–vastapuikea, kapeatyvinen, suipohkokärkinen, ehyt- tai harvaan hammaslaitainen, päältä tähtikarvainen.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, soikeahko, litteä, kalju, 4–7(–10) mm pitkä litu. Lituperä n. 10 mm.
  • Kasvupaikka: Kalliot, kedot, kiviaidat, muurit, ratavallit, pihat, polut, laidunrinteet.
  • Kukinta: Huhti–toukokuu.

Kevätkynsimö on nimensä veroinen kevään airut: vanha tieteellinen sukunimi Erophila tarkoittaa ’keväästä pitävää’ ja lajinimi verna ’keväistä’. Kukinta alkaa heti kasvupaikkojen paljastuttua lumen alta, huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Laji kasvaa kaikkein laihimmillakin kedoilla, joilta sulamisvesien kosteus haihtuu olemattomiin parissa viikossa. Kasvin elämänkierto on yhtä nopea: jo toukokuun lopulla sen siemenet ovat kypsiä ja vihreät osat kulottuneet. Kevätkynsimön kiivastahtisessa ja lyhyessä elämässä ei siementuotantoa voi jättää pölyttäjien varaan, vaan kasvi on itsepölytteinen ja ehkä juuri siksi hyvin monimuotoinen. Litujen muoto, lehtien karvaisuus, kukkien koko ja jopa kromosomiluku voi vaihdella selvästi eri yksilöiden tai populaatioiden välillä. Kevätkynsimön avulla havaittiin ensimmäisenä itsepölytyksen merkitys kasvilajien muuntelulle ja paikalliskantojen synnylle. Aikoinaan yli kaksisataa kevätkynsimön paikalliskantaa oli kuvattu omina lajeinaan. Laajemmin rajattunakin kevätkynsimö on jaettavissa neljään lähisukuiseen lajiin, mutta niiden väliset erot ovat tilastollisia eli tulevat ilmi vain suurien yksilömäärien keskiarvojen poikkeamissa. Yksittäisen populaation tai kasviyksilön sijoittaminen näihin lajeihin on vaikeaa, joten selvempää on pitää kaikkia kevätkynsimömuotoja yhteen monimuotoiseen lajiin kuuluvina.

Kevätkynsimön lehtiruusuke mahtuisi yleensä hyvin euron kolikolle, eikä kukinto veny vaaksaa korkeammaksi. Pikkuriikkiset kukat voivat kuitenkin joukkovoimalla valkaista talven jäljeltä vielä värittömän maan. Neliömetrin alalla on yleisesti satoja, parhaimmillaan tuhansia yksilöitä. Kevätkynsimön kukkanuput aukeavat aamulla samanaikaisesti, samoin ne sulkeutuvat iltapäivällä yhtä aikaa. Tämä rytmi johtuu teriön solukoiden jaksottaisesta kasvusta kukinnan edetessä. Teriö suurenee hieman kukinnan edistyessä. Lähisukulaisistaan kevätkysimön erottaa helpoiten teriötä tarkastelemalla: muiden kynsimöitten terälehdet ovat korkeintaan lovi–lanttopäisiä. Useimmat niistä ovat lisäksi Lapin kasveja, kevätkynsimö kasvaa yleisenä vain Suomen eteläisimmän neljänneksen alueella ja harvinaistuu nopeasti pohjoisempana, Merenkurkun tienoilta on enää joitakin havaintoja.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page