© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kevätlehtoleinikit

Ranunculus fallax -ryhmä

  • Nimi myös: Käenleinikkiryhmä
  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–70 cm. Varsia 1–3, varsi 2–5 kertaa haarova. Varren tyvellä lavattomia, suomumaisia lehtituppia, varhain lakastuvia.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kullankeltainen, 15–25 mm leveä; terälehtiä tav. 5, yleensä verholehtiä pidempiä, osa usein vaillinaisesti kehittyneitä, keskenään erikokoisia. Verholehtiä 5. Kukkapohjus 4–9 mm pitkä, useimmiten melko runsaskarvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto harsu, viuhkomainen, monikukkainen, kukkaperä sileä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehtiä 2–5, pitkäruotisia, varsilehdet lähes ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen–pyöreähkö, tavallisesti niukkakarvainen, herttatyvinen, 3-liuskainen tai joskus ehyt, liuskat leveitä, isohampaisia–matalaan liuskaisia. Varsilehtien lapa tyveen asti liuskoittunut, liuskat tasasoukan suikeita–kapean vastapuikeita, etenkin kärkipuolelta usein epäsäännöllisen isohampaisia–liuskaisia.
  • Hedelmä: Tiheäkarvainen pähkylä, kärjessä 0,6–1,7 mm pitkä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtoniityt, lehtokorvet, harmaalepikot, puistot.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Metsänreunoilla, puistoissa ja lehdoissa saattaa alkukesällä nähdä kasveja, jotka tuovat ensimmäisenä mieleen kevätleinikin. Moni kasvien maailmaan perehtynytkin tyytyy tunnistamaan kasvit kevätleinikeiksi sen enempää ajattelematta ja pitkään ne luettiin tähän muotoryhmään kasvitieteen piirissäkin. Kevätlehtoleinikit ansaitsevat kuitenkin huolellisempaa tarkastelua, sillä kyseessä on yksi monimuotoisimmista lajiryhmistä apomiktisten leinikkien suuressa joukossa.

Apomiktisilla leinikeillä on kyky tuottaa siementä ilman hedelmöitystä. Apomiksissa ei tapahdu perintötekijöiden uudelleen ryhmittymistä, joten kaikki jälkeläiset ovat emokasvin kopioita. Kukin apomiktinen leinikkilinja on itsenäinen ja erillinen, niin sanottu pikkulaji, joita tunnetaan luonnostamme yhteensä neljättäsataa. Uusien mutaatioiden myötä pikkulajien määrä vain kasvaa vuosien vieriessä, joten leinikeissä riittää luonnonystävälle haastetta pitkäksikin eliniäksi. Satojen, vain vähän toisistaan eroavien pikkulajien tunnistaminen on ammattikasvitieteilijöidenkin painajainen ja useimmille riittää hyvin tämän valtavan lajikirjon ryhmittely neljäksi muotoryhmäksi tai lajiksi, joista vajaa sata pikkulajia käsittävä kevätlehtolehtoleinikki on yksi. Nimensä mukaisesti kevätlehtoleinikki on kevätleinikin (R. auricomus -ryhmä) ja lehtoleinikin (R. cassubicus -ryhmä) välimuoto niin ulkonäön, kasvupaikkavaatimusten kuin kukinta-ajankin suhteen. Kevätlehtoleinikki kasvaa Suomen eteläpuoliskolla lehdoissa ja muissa rehevissä paikoissa, pohjoisempana sen paikan ottaa hennompi taigaleinikki (R. monophyllos -ryhmä). Kevätlehtoleinikki kukkii aikaisin keväällä ja sydänkesällä terälehtensä jo varistaneita kasveja on vaikea huomata.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page