ssp. brachypetalum ssp. brachypetalum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kevättaskuruoho

Thlaspi caerulescens

  • Lat. synonyymi: Thlaspi alpestre, Noccaea caerulescens
  • Alalajit: Ketokevättaskuruoho (ssp. caerulescens), Toukotaskuruoho (ssp. brachypetalum, Noccaea brachypetala)
  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: 2- tai monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 15–40 cm, pitenee kukinnan jälkeen. Varsi tav. haaraton, liereä, 2–3-lehtinen (ssp. caerulescens) tai monilehtinen (ssp. brachypetalum).
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–vaaleanpunainen (nuorena vaaleansinipunainen), n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 1–4 mm pitkiä. Verholehtiä 4, usein punertavia. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä, ponnet usein tummanvioletit (joskus vaaleat). Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto tiheä, hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruusukelehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia, sepiviä. Lapa soikea–suikea–vastapuikea, lähes ehytlaitainen, kalju, sinivihreä.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, kapean vastapuikea, lovikärkinen, siipipalteinen, 6–8 mm pitkä litu. Lidun kärkiota ulottuu tav. siipipalteen kärkeen saakka (joskus selvästi lyhyempi). Lituperä n. 4 mm.
  • Kasvupaikka: Pientareet, puistot, pihat, nurmikot, laitumet, pellonreunat, kuivahkot rinneniityt, metsänreunat.
  • Kukinta: (Huhti–)touko(–kesä)kuu.

Kevättaskuruoho on luontaisesti Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristojen kasvi. Se saapui Suomeen 1800-luvun loppupuolella, jossain määrin meriliikenteen mukana satamapaikkoihin, mutta pääasiassa saksalaisen heinän- ja apilansiemenen epäpuhtautena heinäpelloille. Toisin kuin moni muu heinänsiementulokas, kevättaskuruoho levittäytyi viljelyksiltä helposti lähitienoon niityille, pensaikoihin ja pientareille, jääden pysyvästi kasvistoomme. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä laji yleistyi nopeasti, aluksi varsinkin Uudellamaalla ja osissa Etelä-Hämettä. Nykyisin kevättaskuruoho on yleinen monenlaisilla kuivilla niityillä, pientareilla ja nurmikoilla Suomen eteläisimmällä kolmanneksella, harvinaisena se kasvaa Oulun tasalle asti. Runsaana esiintyessään se on hyvin huomiota herättävä kukkiessaan täyttä päätä ainakin Etelä-Suomessa jo toukokuussa.

Suomessa kasvaa kaksi kevättaskuruohon alalajia. Niistä selvästi yleisempi on nimikkoalalaji, matala ja varreltaan niukkalehtinen, usein aivan lehdetön ketokevättaskuruoho (ssp. caerulescens), jonka pitkä kukinto pitenee hedelmävaiheessa yli puolen varren mittaiseksi. Selvästi harvinaisempi, eikä aina täysin vakiintunut alalaji on hieman myöhemmin kukkiva, kookkaampi ja varreltaan monilehtisempi toukotaskuruoho (ssp. brachypetalum), jonka suhteellisesti lyhyempi kukinto jää hedelmystöksi kypsyttyäänkin alle puoleen varren kokonaispituudesta. Toukotaskuruohon heteet ovat pidemmät ja niiden ponnet selvästi vaaleammat kuin nimilajilla. Kevättaskuruohoa yleisempi ja laajemmalle levinnyt sukulainen, peltotaskuruoho (T. arvense) on tyviruusukkeeton, särmikäsvartinen ja pyöreähkölituinen. Kasveja pääsee harvoin vertaamaan rinnakkain: kevättaskuruoho on yleensä jo kuihtumassa kun peltotaskuruoho vasta aloittelee kukintaansa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page