Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Kevätvuohenjuuri
Doronicum orientale
- Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Compositae)
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
- Korkeus: 30–60 cm. Varsi lähes kalju. Maarönsyllinen.
- Kukka: Kukat muodostavat 3–9 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröjä. Mykerön kukat keltaisia, laitakukat kielimäisiä, kehräkukat torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 1 rivi. Mykeröt yksittäin varren päässä.
- Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehtiä 3–4, lyhytruotisia–ruodittomia. Lapa puikea, herttatyvinen, tyvilovi matala, laita epäsäännöllisen hampainen.
- Hedelmä: Hieman uurteinen pähkylä.
- Kasvupaikka: Koristekasvi, joskus viljelyjäänne.
- Kukinta: Toukokuu.
Vuohenjuuret ovat kotoisin Aasian ja Euroopan vuoristoseuduilta, missä niitä on perinteisesti käytetty lääkkeeksi. Koristekukiksi suku keksittiin vasta viime vuosisadalla, mutta sen lajit ovat verrattain lyhyessä ajassa löytäneet tiensä suomalaispuutarhureiden sydämiin ja kukkapenkkeihin. Kevätvuohenjuuri on aikainen kukkija ja sen häikäisevän keltaiset mykeröt ovat talven jäljiltä paljaassa luonnossa erityisen huomiota herättäviä. Keväitten aikaistumisen myötä kasvi tuntuu kukkivan Suomessakin yhä lähempänä toukokuun alkua. Monet kevätkukkijat kuihtuvat pois jo alkukesästä, mutta kevätvuohenjuuren lehdet pysyvät vihreinä syksyyn saakka.
Kevätvuohenjuuren aikaista kukintaa hyödyntävät monet mettä ravintonaan käyttävät hyönteiset, joilla ei ole heräävässä luonnossa turhan paljon valinnanvaraa. Kukissa käy esimerkiksi perhosia, kärpäsiä ja kovakuoriaisia. Kevätvuohenjuuren mieluisin kasvupaikka on multainen maa puolivarjossa. Sopivassa kukkapenkissä se leviää hiljalleen juurirönsyjen avulla, jopa puutarhan ulkopuolelle luontoon.
Moni erehtyy luulemaan kevätvuohenjuurta keltaiseksi päivänkakkaraksi eikä syyttä, sillä mykeröt ovat väriä lukuun ottamatta kutakuinkin samanlaiset. Kevätvuohenjuuri muistuttaa suuresti myös toista yleisesti viljeltyä suvun lajia, pikkuvuohenjuurta (D. columnae), jolta kuitenkin puuttuvat kevätvuohenjuurelle tyypilliset maarönsyt. Se myös kukkii hieman myöhemmin. Pikkuvuohenjuuren lehdet ovat säännöllisen harvahampaiset, kevätvuohenjuurella epäsäännöllisen hammaslaitaiset.
