© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kiiltotädyke

Veronica polita

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi rento, tyvestä haarova, harvakarvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, sininen, 3–6 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat leveän puikeita, suippokärkisiä, vielä hedelmävaiheessakin tyvestä toisiaan peittäviä, kaljuja, mutta karvalaitaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä hedelmävaiheessa alaskaartuva.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa puikea–leveänsoikea, usein leveyttään lyhyempi, kiiltävä, miltei kalju, syvään sahalaitainen.
  • Hedelmä: Leveälovinen, litteä, hieman pituuttaan leveämpi, karvainen, myös nystykarvainen, kellanruskea kota.
  • Kasvupaikka: Puutarhat, painolasti- ja lastauspaikat.
  • Kukinta: Kesä-syyskuu.

Kiiltotädyke on alkujaan kotoisin Lounais-Aasian aroilta, joilta se on levittäytynyt rikkakasviksi suureen osaan Eurooppaa ja Aasiaan, onpa se saanut jalansijaa myös Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Kiiltotädyke vaatii runsaasti valoa ja lämpöä, joten se on meillä varsin eteläinen. Suurimmassa osassa Suomea se on pääasiassa satunnaiskasvi puutarhoissa ja painolastipaikoilla. Rikkaruohojen harrastajalle se on hauska yllätys ja ryytimaan muokkaajankin kannattaa malttaa kasvia hetki ihailla – jos sitä enää sen jälkeen ylipäätään raaskii kitkeä.

Äkkiseltään kiiltotädyke saattaa muistuttaa epätavallisen pienilehtistä peltotädykettä (V. agrestis), joka on meillä yleisin rentovartisten ja pienikukkaisten tädykkeiden ryhmän edustaja. Jälkimmäisen lajin kukat ovat kuitenkin yleensä lähes valkoiset ja siemenkodat yksinomaan nystykarvaiset. Etenkin Ahvenanmaan puutarhoissa, kasvimailla ja pelloilla kasvava rento, sinikukkainen tädyke saattaa olla myös himmeätädyke (V. opaca), joka on kiiltotädykettä selvästi karvaisempi ja sen lehdet ovat matalahampaiset. Varmuuden saa tarkastelemalla verhiön liuskoja, jotka kiiltotädykkeellä ovat leveän puikeita, suippoja ja hedelmän kypsyessä laidoiltaan toisiaan peittäviä; himmeätädykkeellä tylppäkärkisiä ja selvästi kapeampia, eivätkä peitä toisiaan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page