© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kimalaisorho

Ophrys insectifera

  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurimukulat pallomaisia.
  • Korkeus: 15–30 cm. Varsi ohut.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, vihreä, huuli tummanruskea, n. 1,5–2,5 cm leveä, hyönteistä muistuttava. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 3 ulkokehälehteä vihreitä, sisäkehälehdistä 2 lankamaisen kapeaa muodostavat hyönteisen tuntosarvet, huuli hyönteisen vartalon ja siivet. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, 4-liuskainen, ruskea, keskellä sininen ruutukuvio. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto harsu, 2–10-kukkainen tähkä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvellä. Lehtiä 2–3. Lapa suikea, suippokärkinen, ehytlaitainen, silposuoninen, puhtaanvihreä.
  • Hedelmä: Soikea, pysty kota, siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Lehtoniityt, valoisat metsät. Kalkinvaatija.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla.

Orhojen suku on syntynyt evolutiivisessa mittakaavassa melko äskettäin ja lajiutunut nopeasti. Meillä pohjoisessa kasvaa suvun sadoista toisilleen läheisistä lajeista yksi ainoa, kimalaisorho. Laji kasvaa siellä täällä Ahvenanmaalla pääasiassa lehtoniityillä, joilla se on taantunut voimakkaasti umpeenkasvamisen seurauksena ja hävinnyt kokonaan eräiltä vanhoilta kasvupaikoiltaan; toisaalta muutamia uusiakin on löydetty. Suomen elinvoimaisin kimalaisorhoesiintymä sijaitsee Manner-Suomessa Paraisilla, kalkkipölyn lannoittamalla kuivalla mäntykankaalla, aivan tehtaiden ja asutuksen vierellä.

Kasvit palkitsevat eläimiä siitepölynsä kuljettamisesta monin tavoin, mutta luonnossa on myös petkuttajia: etenkin kämmeköiden joukossa on kehittynyt koko joukko monimutkaisia huijauksia, joista kimalaisorhon käyttämä on erikoisimpia. Kimalaisorhon kukka muistuttaa hämmästyttävästi vihertävälle kukalle istahtanutta hyönteistä. Kukka esiintyy paritteluvalmiina hyönteisnaaraana: tärkeitä signaaleja ovat huulen koko, muoto ja karvaisuus, mutta se erittää myös feromonia, kemiallista viestiainetta, joka houkuttelee lemmenkipeitä koiraita. Eri orholajeilla kukat muistuttavat eri hyönteisiä, pääasiassa pistiäisiä. Nimestään huolimatta kimalaisorho houkuttelee pääasiassa kaskaspistiäisiä. Pistiäiskoiraat kuoriutuvat pari viikkoa ennen lajinsa naaraita – ja juuri samana aikaan kimalaisorho kukkii. Yrittäessään päästä parittelemaan pistiäiset saavatkin siitepölymyhkyt kannettavakseen. Pistiäiskoiras on ymmärrettävästi tyytymätön tällaiseen yhteistyöhön ja oppii pian välttämään kylmäkiskoisia puolisoehdokkaita. Kullakin kasviyksilöllä on kuitenkin oma, hieman erilainen tuoksunsa, joten pistiäiskoiraat yrittävät usein useampaa kukkaa – aina yhtä huonolla menestyksellä – ennen kuin oppivat läksynsä. Silloin orho on jo päässyt tavoitteeseensa: siitepöly on siirretty kukasta toiseen ja siemenaihe hedelmöitetty. Keskimäärin vain yksi kukka viidestä pölyttyy, mutta sekin riittää vallan hyvin: yksi kota voi sisältää tuhansia siemeniä.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page