© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kirjopikarililja

Fritillaria meleagris

  • Heimo: Liljakasvit – Liliaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Sipuli maansisäinen.
  • Korkeus: 15–30 cm. Varsi haaraton. Kissanpissanhajuinen.
  • Kukka: Kehä leveän kellomainen, tummanpunainen, ruutukuvioinen, (joskus kokonaan valkoinen tai vaaleanpunainen), 3–4 cm leveä. Kehälehtiä 6 kahtena samanlaisena kiehkurana. Heteitä 6, ponnet keltaisia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukka yksittäin varren latvassa, nuokkuva.
  • Lehdet: Lehtiä 4–5, kierteisesti, ruodittomia. Lapa tasasoukka, hieman kouruinen, ehytlaitainen, silposuoninen, harmaanvihreä.
  • Hedelmä: Pallomainen, 3-lokeroinen, 6-särmäinen, 12–15 mm korkea, pysty kota.
  • Kasvupaikka: Kosteat lehto- ja rantaniityt. Myös koristekasvi, villiytyneenä puistoissa, puutarhoissa, pihoilla, ojissa.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Kirjopikarililja on kotoisin Kaakkois-Euroopasta, mutta levinnyt yli koko Euroopan osin ihmisen mukana, osin itsenäisesti. Se tuotiin Etelä-Ruotsin Uplantiin koristekasviksi jo 1600-luvulla ja meikäläiset esiintymät Ahvenanmaalla taitavat olla meren välittämiä terveisiä länsinaapuristamme. Kirjopikarililjan pienten siementen itävyys ei säily pitkään, mutta kevyinä ja kelluvina ne leviävät tehokkaasti ilman ihmisen apuakin. Lajin vanhat esiintymät luonnossamme sijaitsevat Getan, Finströmin ja Lemlandin kunnissa. Useimmiten kauniskukkaisen kasvin tapaa kuitenkin puutarhojen ympäristöstä: osa Ahvenanmaan kasvupaikoista on istutusalkuperää ja myös mantereella kirjopikarililjan saattaa tavata karkulaisena asutuksen tuntumasta.

Kevään edistymisestä riippuen kirjopikarililja kukkii joskus toukokuun loppupuolella. Eksoottisesta ulkonäöstään huolimatta se on karaistunut kasvi, jota eivät yöpakkaset tai edes lumisade hätkäytä. Lajin kukat ovat kasvistomme suurimpia, pienehkön tulppaaninkukan kokoisia ja muotoisia. Kukkaa koristaa yleensä punainen shakkiruutukuvio, toisinaan tavataan myös kokonaan valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia. Pölyttäjinä toimivat kimalaiset, mutta itsepölytyskin on yleistä. Kun kehälehdet joskus kesäkuussa karisevat, kapean heinämäisiä lehtiä on vaikea erottaa muun kasvillisuuden joukosta. Kesäkuun lopulla siemenet ovat kypsiä ja kasvi alkaa kellastua. Loppukesällä pikarililja kasvattaa uuden kukkaverson maan alla. Jos se tuhoutuu talven aikana, kasvi voi pysytellä vuoden maan alla näkymättömissä uutta sipulia kasvattaen.

Kirjopikarililjaa kannattaa ihailla kasvupaikoillaan, mutta rauhoitettua kasvia ei kannata poimia mukaansa. Kasvin siirtäminen luonnosta puutarhaan ei tunnu edes järkevältä, koska sipuleita on aivan yleisesti saatavana kukkakaupoista. Kirjopikarililja on runsastunut Ahvenanmaalla suojelun, varjostavan puuston raivauksen ja korkeamman ruohoston niittämisen ansiosta.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page